6.-8.7 Simerock, Rovaniemi
Päivä 1
Ja eihän sitä ihminen unta kaipaa...Nightlifen kuolometallikeikalta kotiin palattua hetken horroksen jälkeen klo 5 kirkuen ylös sohvasta, reppu niskaan ja kumijalalla Helsinki-Vantaalle. Eli suuntana siis napapiiri ja Simen nimikkofestari. Mikäs siinä, jostain kumman syystä Oddi ja Sime pyysivät sitten juontajaksi juhlille. Vahvaa...mutta joo, lentokentällä tapaankin idän suuren äänivelhon ynnä –mogulin Miitrin, joka on ajanut läpi yön Imatralta tonteille, ja suuntana samat juhlat. Aamusumpit juodaan ja mukavia horistaan. Piakkoin paikalle valuvat myös Mokomat Oksu-Antin ohjastamina. ja mukavaa, jotenkin kuvittelen että eihän ny Rolloon mene aamulla kuin yksi kone. Ja juu, pojat ovatkin menossa eri yhtiöllä ja meitsi meinaa kuulumistenvaihdon takia myöhästyä koneesta. Henkilökunta on käpynä ja meikää hävettää...sori. Mutta matkaan päästään ja hetken torkkujen jälkeen ollaankin perillän...pitäisi enemmän käyttää Suomen lentoliikennettä hyväksi. Jos joku muu maksaa.
Kentällä odottelee Roin kaunein kuski Kirsi, joka heittää hotellille (hetken etsimisen jälkeen jopa oikealle), jossa (luonnollisesti) ensimmäiset tutut tulevat jo respassa vastaan. Erittäin voimallisessa laidassa aamiaiselta saapuvat Laurila ja Sammio höpöttävät jotain aamujalluista ja torkuista, mutta jään silti selvittelemään respaan huonevarausta. Noh, huone löytyy viimein ja käyn ottamassa viiden minuutin selän, ja suuntaan kauppaan hankkimaan muutamia pikkuvarusteita viikonlopuksi, ehtiihän täs viel ottamaan unetkin ennen festarialueelle menoa. Ja paskat. Miitri, Oksu ja lukuisia Mokoma- ja Stamina-soittoniekkoja on päässyt perille ja linnoittautunut vastapäiselle terassille. Eli tervetuliaislonkeroille. Ja oluille. Ja toisille lonkeroille. Aika hyvät nokoset joo. Ja kauppareissut. Mutta hauskaa alkaa olla koko rahalla. Puolenpäivän jälkeen pistäydyn alueella, haen passit sun muut ja palailen hotlalle...jossa meininki on tunnissa voimistunut huomattavasti. Apulannat ovat paikalla ja houkuttelevat mukaan paintball-kaupunkisotaan. Hitto että sovinkin juontomeetingin liian pikaiseen. Mutta saavat vastusta pikaisesti kasatusta Liiton joukkueesta. Joka näemmä olikin sitten melko voittoisa. Asiaa.
Juontajia kuvassa (taustalla mittakaavaa antamassa ruotsalainen roudari)
Sitten onkin juontoryhmän palaveri (juodaan tsajua ja tutustutaan) ja kyllähän ensi tapaamisella on selkeää että näiden immeisten kanssa tulee hauskaa (suuret kiitokset Jean, Hannamari ja Markus, ihmisistä parhaimmat) koko rahalla. Eli kolme päivää huutoa ja löysiä juttuja kolmelta lavalta. Hoituu. parhauttahan näillä festareilla oli sitten se tosiasia että tuttuja soittaa joka toisessa orkassa eli pientä bailauksen makua on ilmassa. Ensimmäinen päivä menee suht itäpuolen metallimiesten hallitsemana. Mokoma, Deathchain ja Stam1na kiskovat kaikki niin perkeleen kovat keikat että alta pois. Kunniamaininta menee selkeästi eräälle nimeltämainitsemattomalle Lemiläisen nuoriso-orkesterin basistille joka tekee tyylikkäimmän vuoristoratajurrin vuorokauden sisällä. Selvästä miehestä kommunikaatiokatkokseen ja sammuksista helevetin kovaan keikkaan ja taas puhekyvyttömäksi noin 12 tunnin sisällä. Kyllä nuoret tuntuu jaksavan. Asiaa. Rollon omat nuoret Naiv kiskoo kanssa ihan tappokeikan, tästä bändistä tulee viel paljon, sanokee miun sanoneen. CMX on pitkästä aikaa varsin mainio. Punkilla mennään. Ja aseveljien Klamydian aikana allekirjoittanutkin pääsee taasen lavalle huutamaan taustoja ”Pohjanmaalla” –biisiin. Mukavata. Vesku yrittää viel tanssittaa mutta homosille en hälle rupea, pohojanmaalaiseksi en haluu kelevata. Illan päättää Lauri Tähkä joka on kyl ihan paskaa musaa, mutta vastentahtoisesti on pakko myöntää että varsin viihdyttävä livebändihän tää kyl on. Ja toimii. Ja yleisön joukossa ei ole yksikään poski eikä Libresse kuivana. Mutta Kirsin kyytiin kohta hyppäämme ja Rollon yöhön katoamme. Iltaa leimaa ja hallitsee Deathchainin jamppojen eli poikani Korsen ja Juhan JATKUVA ja äänekäs Zachary Hietala –imitaatio ja Kuosmas-vitsien kerronta. Se on hauskaa, se onko eikö? Saatanan kalakukot. Aamuyöllä Pappa joutuu viel verestämään suostuttelutaitojaan koska Hotellin henkilökunta ei meinaa laskea aamun valjetessä paria varsin liikuttuneessa tilassa olevaa Lemin Jamppaa takaisin sisään, munasillaan ja äänekkäitä kun ny sattuvat olevan. Kireetä. Pari tuntia untakin ehtii aamun tunteina ottamaan. Melkein. No puolitoista. Unta kuiteski.
Päivä 2
Ja ylös kirkuen kun aamiaista ei enää tarjoilla. Nopea jallunaksu korvaa munat ja pekonit ja hirveällä kiireellä taas kohti festarialuetta. Onneksi Sime ja Oddi ovat järjestäneet asian kuntoon ja festarin bäkkäriteltta ei ole ainoastaan viihtyisä vaan myös palvelu pelaa safkan ja lonkeron muodossa. Pian on virvottu kroppa huutokuntoon. Ja päivän aloittaakin Swallow The Sun. Parhautta. BJBB Plays AC/DC on sen verta australialaista menoa et joutuu diggailemaan ihan rahvaan puolellakin. TNT ja dainamait! PMMP on jostain kumman syystä muodostunut meikän lemppariksi tämän kesän aikana, hieno livebändi ja aika kiemuraa progea noin lavalla. Ja tytöt vetää ihan suvereenisti ja hyvällä huumorintajulla. Veli Paloheimo toimii kuin junan vessa ja tytöillä on taasen pöksynvaihdon aika. Ei sieltä mistä aita on matalin vaan sieltä missä portit ovat auki. Keli ei kyllä suosi näitä juhlia vaan lämpötila huitelee siinä kymmenen asteen hujakoilla koko päivän. Kivaa, varsinkin kun jätin mm. pitkät housut, hupparin ja takin kotio. Säihkysääret kohmeessa vedetään. Diablo toimii kuten aina, veljet Viikate kiskoo niin perkeleen kovan keikan että vanhakin on ihmeissään. Tapahtunutta juhlistetaan bäkkärille parkkeeratussa saunabussissa (puulämmitteinen vielä!) naksujen ja karaoken voimalla. Erityisesti kallen ”Kaksi vanhaa Tukkijätkää” ja duettona vedetty Jaakko Teppo –kavalkadi jäävät mieleen mutta onneksi taltioimatta jälkipolville. Apikset vielä tykittävät totuttuun tapaan ennenkuin otamma taasen kumijalan alle ja hivautamme Diablon Aatun ja sekalaisen seurakunnan kera kohti Rollon yöelämää. Ja jostain kumman syystä (kauniin paikallisneidon ohjaamana) päädymme paikalliseen Onnelaan. Näin söimme periaatteet, koska olen aiemmin melko tiukasti onnistunut välttämään Sedulat tyystin. Mukavaa ja jurrista kuitenkin on, ja jatkoillekin ed. main. neidin luokse päädytään. ja hotellille päästään suoraan aamiaispöytään, kuten Dawn Patrol Fraternityn tapaan kuuluu. Untakin onnistun tällä kertaa ottamaan sen pari tuntia, ennenkuin on taas suunnattava juhlille.
Päivä 3
Sunnuntai on jos mahdollista vieläkin kylmempi kuin edelliset päivät, ja alkaa oikeasti välillä tulemaan suru puseroon (siihen ainoaan)...kohokohtia on oikeastaan muutama, muuten päivä on jo hiukka voipunut ja ilma lannistaa nopiasti. Hannibal Ja Soppa toimii kympillä, vaikken mikään ihan älytön suamiräbäytysfani olekkaan. Näillä Lapin Gangstoilla on vaan tuo sana niin hallussa et vanhakin innostuu. Hevi-Arin bändi on tulessa, Servo on nero ja Hurriganes ihan paska. Tää kyl miun mielestä vaikuttaa enemmän jo nekrofilialta kuin keikkatilanteelta. Mut yleisö diggaa ja miusta ei tartte piitata. Meno muuttuu ”hiukka” kun Remieuxin jälkeen lavalle kapuaa Tarot. Lavan sivussa on kiva kuunnella poppisoittajien ihmettelyä Speden soittotyylistä: ”Vittu, JOKU on tajunnut et rummut ovat lyömäsoitin!” Keikka on ihan kuningasta, kuten useimmiten Tarotilla on. Hanoit kiskaisee loppuun viel oksat pois ranskanpullasta ja rokit toimii. Huomaa et mustolaispojan kannattaa vetää keikkoja selvempänä, koska ilman sitä kemiallista aamutakkia mies on ihan oikeasti niin saatanan kova rokkikitaristi ettei paremmasta väliä. Ja lavan sivustassa Suomen pienin backlineri Mehtis pitää homman ojennuksessa kuten aina. Keikkojen jälkeen joutuu kipaisemaan hotlalle koisaamaan ja jättämään lopetuskemuilut väliin, sillä aamulla on pakko ehtiä koneeseen ja suoraan kentältä duuniin. Herkkua on se. Mutta hyvä oli tääkin reissu, iso kiitos kaikille uusille ja vanhoille tuttavuuksille, erityisesti juontajatovereille ja legendaarisen Moskun legendaariselle pojanpojalle Jorelle, joka onnistuu pitämään papan promillet korkealla viinatehtaansa mainiolla tuotteella. Ja ollen myös mahtava mies kaikinpuolin. Ja muille Rollon immeisille tasapuolisesti, ensi vuonna uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti