Hitto kun mie oon niin laiska kirjoittamaan. Pannaan nyt sit loppukesää hiukka nippuun kertalinttuulla.
13.-15.7. Ilosaarirock, Joensuu
Ja iso pyörähän lähti viistämään jo torstaina kun kokoonnuttiin perinteiseen Mies-Symposiumiin veli Käyhkön plantaasille Vaaralaan. Naksuja, sikaareita, saunaa, ulkona grillattuja burgereita, lisää naksuja ja Samin isolta screeniltä tykitettyjä elokuvapätkiä. Siis aivan silkkaa parhautta. En tiä miten täs vanhas Savonlinnan porukassa sitä aina osaakin rentoutua niin helevetin perusteellisesti. Oltiin siis loppuyöstä todella rentoina.
Tapon yritys hampurilaiseksi naamioituneena (mittakaavaa antamassa röökiaski ja puliukko)
Aamulla junaa alle ja kohti Lahtea, josta pummasin kyydin Joensuuhun Apulannan bussissa. Tämä Ilosaarihan oli siis poikkeuksellinen siinä mielessä että olin ihan puhtaasti hengailumiehenä mukana. Ei siis yhtään Oikeita Hommia, vaan scenetystä koko rahalla. Noh, bussimatka menee mukavasti normihommissa, lappari-DVD:tä ja horinaa. Paikanpäällä sitten majoittuminen Dunces-Makon residenssiin keskustaan ja sitten pöhinää. Muutama bändikin tulee kai nähtyä. Apulanta toimii taas loistavasti, erityisesti hieno Riki Sorsa/Scorpions –accapellaspektaakkeli menee varteen täysillä. Ja hauskaa nähdä kerrankin Sammio oikeissa töissä, eli backlinerinä. Sitä juoksemisen määrää. Yön tuntena siirrytään viel hetkeksi Hotelli Kimmelin vippitilaan ja Joensin kera joen rantaan valomerkin jälkeen jorisemaan ennen kuin uni kohtaa matkalaisen.
Pappa, Dunces ja Herra Hakkarainen poseeraavat kuin oikeatkin rokkarit...
Seuraavana päivänä samaa rataa, tuttuja moikkaillaan. Illemmalla sitten parin biisin vierailu Duncesin keikalla murahtamassa. Hauskaa oli. Ja pojilla oli pommeja. Amerikkaa. Porcupine Tree oli aivan loistava, kyynel silmässä tuli diggailtua amerikanprogea. Että voikin orkka toimia livenä. Ja sen jälkeen siirryttiin seuraamaan HIMmeliä Nevalaisen Juliuksen ja Syden kera. Onhan se vaan hieno bändi se Villen koplakin. Suuntaa otetaan seuraavaksi kohti Jäähallin Metalliklubia, jonne Liiton veli Joffe hoitaa pojille sisäänpääsyn. Kiitokset. Impukkaa ei ehditty näkemään, mutta Amorphis korjaa potin kyllä 6-0. Aivan sumean kova keikka, hittiä pukkaa toisen perään, soundi on helvetin hyvä ja rastapää on livenä kyl oikeasti hyvä laulaja. Ja showmies. Rispektiä. Trollit vetää sit aika tavalla harventuneelle yleisölle perusvarman setin, hyvä meininki vaikka soundi aika helvetillistä puuroa tuppaa olemaankin. Mukavaa huomata et jätkillä on loistava meno eikä itselläkään ole kyl toisaalta yhtään ikävä noihin hommiin. Rok. Sitten taas hortoillaan Makon kämpille ja unille. Sunnuntaina on pizzapäivä ja taaskaan festarimeno ei enää maistu, joten juna jyskyttää vanhaa ystävää ja meitsi silpaisee Tsadiin kotihommiin.
10.-11.8. Viikate, Kauhajoki-Kaustinen
Viikonloppu V:n messissä Pohojanmaalla. Selkeästi asiahommia. Alun matkanteko käy hiukka voimille, aamulla viideltä pystyyn, mökiltä taksilla Kerimäelle, sieltä bussilla Savonlinna ja Mikkelin kautta Lahteen josta hyppään punakoneeseen. Tapahtumaköyhän bussimatkan jälkeen Art Rock Cafe ja roudaus. Ja kylläpä on taas herkkää olla liikkeellä omalla PA:lla. (Tai siis Turkuaudion kamoista kasatulla vara-varasetillä). Rakkaudesta raskaisiin puulaatikoihin. Muutaman tunnin punnerruksen jälkeen saadaan purkit pystyyn ja V tsekattua. Läjä on kyllä oikein hyväsoundinen, klubi on vaan taasen sitä perinteistä ”ilman hyppäämistä tassu kattoon” –sarjaa ja sähkösuunnitelman on tehnyt joku CP-vammainen oranki. Eli jo alussa varoitellaan ettei takahuoneen saunaa saa pitää päällä samaan aikaan PA:n kanssa. Jep. Ja sitten pamahtaakin jo sähköt. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Lopputilanteessa klubi on auki, valot eivät toimi kuten eivät myöskään oluthanat, kylmälaitteista puhumattakaan. Tai soittokamoista. Paikalle soitetaan sähkäri joka tekee hiki hatussa tunnin duunia ja saa laitettua virrat päälle, mutta aika miehekkäällä virityksellä. Aika profen näköistä on se kun sähkäri roikkuu tikkailla ulkoseinällä, lyö nyrkillä sähkörasian kylkeen ja virrat kosahtaa päälle. Näin lakeuksilla. Lohtua suovat ainoastaan paikan klubihinnat (valkovenäläiset 3 euroa) ja sitä rataa. Noh, keikka saadaan kuitenkin alkuun melkein ajoissa, soundi asettuu loppupeleissä aikas asialliseksi. Keikka on loppupeleissä taas varmaa V:tä, Kallen välispiikit ovat kesän aikana saavuttaneet entistä psykedeelisempiä sfäärejä, eli mieshän tykittää biisien välissä sellaista tajunnanvirtaa että pohojammaalais-karjakko on ihmeissään. Keikan jälkeen pikainen purku, oneksi täällä on roudaus aivan loistavasti järjestetty, lavan sivussa olevasta ovesta suoraan bussin perseeseen. Kun bussi on pakattu, sikiää taasen ajatus vienosta juopottelusessiosta ”kun ei oo pitkiin aikoihin oltu”. Niinpä allekirjoittanut, Kalle, leskine ja Valomaanikko siirtyvät muiden poistuttua hotellille bussitiloihin Jägermeisterin, Jallun ja Dissectionin pariin. Melkoista örinää aamuun asti. Eli hotellille ei sitten päästä. Mutta kesällä onkin mukavaa nukkua viileässä linjurissa. Sikeää on uni.
Aamulla (no siis puoliltapäivin) herätessä on olo mitä messevin, kaupasta hiukka parannusta eli yoghurttia, hedelmiä, leiväntynkää...ja nokka kohti Kaustista. Lappari-DVD:tä, horinaa, onneksi matkaa ei oo kuin se 150 km. Perillä ollaan siis enempi kuin ajoissa. Roudaus sujuukin sitten puarille kätevästi ja huomattavan nopeasti, joskin olo on kuin jyrän alle jääneellä ja aamiainen tulee nieleskeltyä useaankin otteeseen takaisin alas. Kalliista sapuskoista ei luovuta! Kaapelointiin, kasaamiseen ja soundtsekkiin ei saada liikoja aikoja hukattua (vaikka herrat V:n haluavatkin treenailla yhtä uutta kappaletta illan esitykseen), ja showtime on vasta yöllä, joten suuntaamme muutamaksi tunniksi paikallispromoottorin osoittamaan viihtyisään omakotitaloon saunomahommiin ja muutenkin rentoutumaan. Mahtavuutta. Suomidiscoa ja Jaakko Tepon lavakomiikkaa kuunneltiin. Matkalla keikkapaikalle alkoi juttu taas saavuttaa aika sfäärejä, muttei sentään vielä tällä keikalla kuultu suunniteltuja ”Iltaa ruusukorvat, hiertääkö trikoot?” –välispiikkejä. Onnistuneen keikan lopuksi tosin pamautettiin PA:sta totutun Aulis Kaakon sijasta KOM –teatterin iki-ihana Balladi Toveri Viljasesta ihan Kaustisen vahvan IKL-perinteen kunniaksi. ”Me olimme kommunisteja, ja olemme vieläkin” ei saavuttanut paikallisastujissa suurta suosiota, jollei ny sitten isompia aggressioitakaan. Enempi aggressiiviseksi heittäytyi yksi paikallinen myöhäisteini joka koki tulleensa loukatuksi koska tyttölapsi jota hän oli yrittänyt ”pokata koko helevetin illan, ainakin kolme kertaa” halusi mieluummin jutella rokkipoikain kanssa. Kädenvääntö- ja painihaasteet jäivät kuitenkin huomiotta ja siirryimme kantohommiin parin tasoittavan jälkeen. Ja hienoisen nokan tuhinan jälkeen silpaistiinkin muutama tunti etelään, keksittiin uusia virkistäviä matkadrinkkejä ja joristiin taasen sekavia. Aamulla Veli Kaarle majoitti väsyneen äänianteron viel sohvannurkkaan pariksi tunniksi ennen kuin allekirjoittanut jatkoi matkaa lomailemaan maaseudulle kummilasten tykö. Hyvää perusreissua, rakkaudesta rakkaisiin puulaatikoihin.
16.-17.8. Tarot, On The Rocks Helsinki-Rupla, Kuopio
Jessöör. Kuopion sedät meinasivat sitten kuvata oikein DVD –julkaisun. Viimeinkin. Orkesterihan on kuulunut papan suursuosikkeihin jo sieltä hamalta teiniaikojen kahdeksankymmentäluvulta. Eli pakkohan tällainen kulttuuritilaisuus on pakko todistaa. Hyvissä ajoin suoritin vaihtokaupan roudausapu/kyyti Kuopioon Zacharyn kanssa, ja reissu alkoikin kotoisasta On The Rocksista torstai-iltana. Keikka oli Tarot –tyyliin aivan helvetin hyvä, ja luola täynnä. Yöllä sitten kasataan helvetinmoisessa sateessa romut autoon ja porhalletaan kohti Kuopiota. Hiukka juopottelua, huonoa unta ja perussettiä. Päivällä sitten Kuopiossa roudausta, Ewon kanssa juopoittelua ja terasseilua. Maailman parhaita muikkujakin käydään syömässä ja franskan tutuille esitellään Kuopiota ja opetetaan Suomenkieltä.
Keikka on sitten niin helevetin kova, pari tuntia hittejä koko uran ajalta ihan helvetinmoisella otteella ja sydämellä. Ja tunnelma Ruplassa on aivan vertaansa vailla, yleisö elää mukana. Like kaikki tekniikastakin ovat mukana liki talkoohengessä, hyvän asian puolesta. Yksi kesän huippukohta, ehdottomasti. Yöllä vielä kevyt Henkan valtaus ennenkuin hotelli kutsuu ja unijukka iskee. Metal ynnä rock.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti