Kuolometallia vähän vahingossa...

To 5.7 Helsinki, Nightlife - Nunslaughter (USA) , Nominon, Slugathor, Kataplexia

Miun pitäisi oikeasti opetella se "EI" -sana. Olin jo suunnitellut että tämä ilta lepuutetaan ja pakkaillaan hiukka kamoja Lappiin lähtöä varten. Toisin kävi. Olin sanonut jo aiemmin et jätän tämän keikan tekemättä ja voisi MW hankkia jonkun toisen miksuutushenkilön paikalle. Pistäytyisin vaan duunin jälkeen vilkaisemassa että kamat on kasassa ja toimii. No. Kipaisen tontille kuuden hujakoilla (keikan piti alkaa klo 21) ja liki mitään ei ole tehty. Pojat ovat saaneet dB:t tolpan nokkiin ja that's it. Kukaan ei oikein tunnu tietävän mistään mitään, illalle varattu miksauspoika soittaa rumpuja yhdessä orkassa ja kertoo hiukka joskus opiskelleensa alaa. Tarjoaa ekana Opus 69:ä virveliin. Tuota...kassotaas uusiksi tämä. OK, jos mie sitten autan kamat pystyyn että joku ehtii joskus jotain soittaakin. Kauhealla kiireellä piuhaa ristiin, mikkejä kiinni, jonkunnäköistä äänenpaineen ja -laadun tarkkailua käyntiin ja kello juoksee nopeammin kuin minä. Joillakin tuntuu hermo kiristyvän, miulla kanssa koska muutama aikas tärkeä palikka puuttuu kaapista jonne ne Tuskan aikaan varmasti jäi. Vittu. Tässä vaiheessa paikalle ampuu vielä yksi illan miksaajaksi pyydetty hahmo, jolle nyt ei täs vaiheessa enää liiemmin duunia riitä (kiitti kuiteski solidaarisuudesta.) Jollain kumman puskemisella saadaan homma tulille ajoissa, josta iso kiitos kuitenkin nuoremmalle ja vanhemmalle miksauskollegalle (sori mut ei miul jää nimet päähän...) ja amerikantappajille, jotka paljastuvat varsin lungeiksi aikuisiksi soittomiehiksi. Ainoa asia josta joudun konahtamaan on rumpalin jatkuva tapa nimitellä meikää tittelillä "Sir", joka kuulunee enempi raffinoiduille herrasmiehille. "Dude" kelpaa miulle, saa myös käyttää kunnianimeä "The Dude" jos oikein tykkää. (Kelpaa ne valkovenäläiset ja keilaus miulkii...) Tässä vaiheessa taitaa olla turha enää pyristellä kun kello on jo liikaa. Jäänpähän miksuuttamaan keikat pois poikkeen, saapahan Lapinreissulle taskurahoja juotavaksi.
Noh, tanssit alkavat ajoissa, ja Kataplexian etelän herrasmiehet savustavatkin varsin napakkaa, teknistä dördsiä taidolla ja tunteella. Toimii. Lauluviemäröijä onnistuu paukkaamaan uuden 69:n hajalle jo puolessavälissä keikkaa...eipä siitä irronnut kuin grilli...jeesusta ympärille ja homma saa jatkua, tutkimme tuhot arjen tullen.
Slugat ryömivät lavalle seuraavaksi kaikkea muuta kuin vienon kalmanhajun saattelemana (missä helvetin kuolleiden matojen paskassa tämä laulumies lavarytkyjään uittaa?!? Meinaa vanhalta sipistelijältä tupata ykää kurkkuun vaihdon aikana...) ja tylyttää puoli tuntia UG-kuoloaan. Ei oikein miun bändi. Soitto ei oikein kestä kasassa mutta yleisö diggaa. Hyvä meno kuitenkin.
Nominonin aikana meinaa jo korva väsyä mutta kai se ihan jees tuli ulos. Ihan jees perusmättöä. Pitänee tutustua paremmin tuoreemmalla päällä.
Ja hyväksi lopuksi amerikan pojat lavalle. Ja vittu kun voi toimia! Takana olevat kilometrit kuuluu soitossa ja kipeästä huumorista tulee voimallisesti mieleen vanha lemppari Macabre. Varsinkin rumpali/huutaja tykittää isolla kädellä ja lavaspiikkinsä vienossa kipeydessään ovat aivan ykkösketjua. Tässähän vanhakin piristyy. Pidemmänkin setin olisi jaksanut kattoa, mutta nyt jäi kyllä todella hyvä boogie. Metal!
Ja sitten taas mukaviin hommiin. Kasailen hirveällä fortella kamat nippuun paidanselkä märkänä ja katson että poikat saavat omansakin helevettiin. Vaikka silmässä painaa jo uni, nappaan viel yhden kylmän miellyttävässä naisseurassa ennen kuin suuntaan tossut taiteilija-asunnolle. Nopea suihku, kamoja reppuun ja kello onkin reippaasti yli kolme kun torkahdan hetkeksi sohvan nurkkaan.