1.12. 2009 Antimatter (UK), Subaudition, Lisa Cuthberg (IRE), Semifinal, Helsinki
Erilainen mutta helvetin kiva ilta Semissä. Kerrankin ilta jolloin ei tarvinnut tapella 135 dB:n särökitaravallin ja kännisten hevimörhöjen kanssa. Illan aloittaja Lisa tempaisikin sellaisen setin jotta Pappakin vallan herkistyi...kaunista laulua pianosäestyksellä. Meni neidon levyt hankintaan heti ja hauska ihminenkin oli vielä. Tampereen Subaudition (allekirjoittaneelle ennen tätä tuntematon suuruus) oli vallan hienoa moodimusaa. Pitäisi jossain vaiheessa paneutua enempikin akustisten soitinten soundimaailmaan livenä, esim. viulun tekeminen tossa tilassa oli hiukka haastavaa (oppisko vanha koira vaik uusia temppuja?) ja olisi voinut paremmaltakin kuulostaa. Hyvä bändi kuitenkin, menee tarkempaan tutustumiseen.
Illan pääesiintyjä oli sitten Mick Moss eli Antimatter, vahvistettuna ex-Anathema Duncanin mandoliinilla ja Lisan kiippareilla ja taustalaululla. Todella upeaa tavaraa, tunnelma katossaan ja yleisö todella herkillä. Harvoin saa nykyään seurata yleisön NÄIN intensiivistä keskittymistä asian äärellä. Miehen omat biisit olivat loistavia ja coverivalinnat napissaan. Anathemaa, Lennonia ja hämmentävästi ihan kympillä toiminut Frankie Goes To Hollywoodin The Power Of Love. Alussa oli hiukka ongelmaa monitorien kanssa, koska Mick tahtoi tiettyjä muutettavaksi soundtsekin jälkeen, juuri ennen keikkaa mutta eivät sitten miehelle toimineetkaan. Joten uusiksi meni lennossa. Parin biisin ahdistuksen jälkeen lähtikin sitten toimimaan. Mahtavaa tavaraa, kaikenkaikkiaan.
Lopputiivistyksenä; Lisää tätä ja isommat lusikat. Kun nyt on vuosien aikana profiloitunut enempi metallityöväen liittoon, ovat tällaiset vedot välillä aivan silkkaa parhautta. Tänään sitten taas toiseen maailmaan ja Järvenpäähän teatterirevyyhommiin. Siitä tuonnempana.
perjantai 4. joulukuuta 2009
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Hämärän rajamailla...
Eilen illalla kävin seuraamassa ja hiukka fotaamassa ehkä absurdeinta keikkailtaa vähään aikaan; Barathrum ja Clamour Malmin Tissibaarissa...toimii NIIN monella levelillä tämä yhtälö. Noh, Clamour oli oma, reipas itsensä, toimi tyttöin (ja poikain) punkkihevirokkipoppi taas kerran varsin mainiosti...tosin mulla on hiukka liian syvää lukkarinrakkautta tätä orkkaa kohtaan, kun on tullut seurattua homman kehitystä ihan alusta alkaen...ja orkassa soittaa hyviä ystäviä. Mutta oli hyvä, hitto.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.
torstai 26. marraskuuta 2009
Kaikenlaista hommantouhua
Juuh, hiljaista on pitänynnä blogirintamalla, kun on tarvinnu kaikenmaailman rokkitouhuja puuhailla. Katotaas jos taas innostuisi kun on uusi läppäri ja kaikenlaista kiertolaiselämää edessä...teoreettista kirjoitusaikaa bussissahan olis, mm. kuukauden lämppääjärundi ympäri Euroopan tulollaan.
Kaikenlaista on tehty, seuraavassa muutama hajahuomio...
Survivors Zeron kanssa aktivoiduttiin sitten keikkailemaan, kun tuli tuo levykin tehtyä. Tuskaklubi Virginoilissa oli eka, pari pikkufestaria elokuussa ja sitten se isompi rasti, Cobratour (eli Speden Nimeen, Nimittäin Eh) 2009 kiertue Deathchainin ja Sotajumalan munissa. Hauskaa oli liiankin kanssa, parempaa ja huonompaa latoa ympäri suomenniemen nähtyä ja Lutakossa DVDkin kuvattua. Helmikuussa alkais ulostua. Sitä ennen viel kuiteski roplataan ehken toka video kasaan ja istutaan bussissa Hypocrisyn kanssa Hampurista Budapestiin tuhannen yöhuoltamon kautta. Currywurst armageddon!
Roudaushommissa on ollu hiljaisempaa, jotain irtovetoja on mm. Waltarin kaa tehty mutta vähäistä. Nyt alkaa taas piristymään, Pappaa voi tulevaisuudessa ihailla mm. Tavastialupin alakerrassa, letsendaarisessa Semifinalissa nuppeja vääntelemässä aina silloin tällöin. Uuteen PRKL -klubiinkin on juoninnassa pientä temppuilua, mutta siitä kevväämmällä.
Täytin sitten tuossa syssyllä myös neljkymmentä, takuuaika on siis auttamatta loppu ja pelkään ettei varaosia tämmöiseen halpismalliin enää valmisteta. Asiaahan juhlistettiin sitten kolmen päivän ajan ympäri Helsinkiä, mm. orkestereiden Nightwish, Blake ja Viikate seurassa muki kourassa...kerrankin sai seurata keikkoja hyvissä nousuissa eikä jossain karsinassa pehringerin kompura sylissä. Kiitos kaikille mukanaolleille, tuolla juhlimisella uskoisin ettei viiskymppisiä tartte viettää.
Eka veto Semissä oli tuos eilen, lavalla mainiot miehet pörräävine kitaroineen, Mononen ja Bendoverin porsastumisesta johtuvaa perumista korvannut Tuho. Hauska iltahan se, monestakin syystä. Monosta en aiemmin ollut aktiivisesti kuullut, mutta hyvä meno...bändi jolla on kappale nimeltään Horonkäristys ja bassotaiteilijalla hieno lapionmallinen soitin, ei voi olla kehno. Kappaleensa Charlie Ei Surffaa! on jauhanut päässä koko päivän. Tuho oli taasen rapsakka itsensä, vaikka yleistauti oli kaatanut myös toisen kitaristinsa. Herra Hakkaraisen monipuolisella ulosannilla ja lupsakkaan sekavilla välispiikeillä höystetty rässihän toimi varsin jees, vaikka yleisöä ei ihan täyteen tupaan asti ollutkaan. Hyvempi meno!
Kaikenlaista on tehty, seuraavassa muutama hajahuomio...
Survivors Zeron kanssa aktivoiduttiin sitten keikkailemaan, kun tuli tuo levykin tehtyä. Tuskaklubi Virginoilissa oli eka, pari pikkufestaria elokuussa ja sitten se isompi rasti, Cobratour (eli Speden Nimeen, Nimittäin Eh) 2009 kiertue Deathchainin ja Sotajumalan munissa. Hauskaa oli liiankin kanssa, parempaa ja huonompaa latoa ympäri suomenniemen nähtyä ja Lutakossa DVDkin kuvattua. Helmikuussa alkais ulostua. Sitä ennen viel kuiteski roplataan ehken toka video kasaan ja istutaan bussissa Hypocrisyn kanssa Hampurista Budapestiin tuhannen yöhuoltamon kautta. Currywurst armageddon!
Roudaushommissa on ollu hiljaisempaa, jotain irtovetoja on mm. Waltarin kaa tehty mutta vähäistä. Nyt alkaa taas piristymään, Pappaa voi tulevaisuudessa ihailla mm. Tavastialupin alakerrassa, letsendaarisessa Semifinalissa nuppeja vääntelemässä aina silloin tällöin. Uuteen PRKL -klubiinkin on juoninnassa pientä temppuilua, mutta siitä kevväämmällä.
Täytin sitten tuossa syssyllä myös neljkymmentä, takuuaika on siis auttamatta loppu ja pelkään ettei varaosia tämmöiseen halpismalliin enää valmisteta. Asiaahan juhlistettiin sitten kolmen päivän ajan ympäri Helsinkiä, mm. orkestereiden Nightwish, Blake ja Viikate seurassa muki kourassa...kerrankin sai seurata keikkoja hyvissä nousuissa eikä jossain karsinassa pehringerin kompura sylissä. Kiitos kaikille mukanaolleille, tuolla juhlimisella uskoisin ettei viiskymppisiä tartte viettää.
Eka veto Semissä oli tuos eilen, lavalla mainiot miehet pörräävine kitaroineen, Mononen ja Bendoverin porsastumisesta johtuvaa perumista korvannut Tuho. Hauska iltahan se, monestakin syystä. Monosta en aiemmin ollut aktiivisesti kuullut, mutta hyvä meno...bändi jolla on kappale nimeltään Horonkäristys ja bassotaiteilijalla hieno lapionmallinen soitin, ei voi olla kehno. Kappaleensa Charlie Ei Surffaa! on jauhanut päässä koko päivän. Tuho oli taasen rapsakka itsensä, vaikka yleistauti oli kaatanut myös toisen kitaristinsa. Herra Hakkaraisen monipuolisella ulosannilla ja lupsakkaan sekavilla välispiikeillä höystetty rässihän toimi varsin jees, vaikka yleisöä ei ihan täyteen tupaan asti ollutkaan. Hyvempi meno!
torstai 19. helmikuuta 2009
Suuri Hiljaisuus Loppuu...tai ainakin katkeaa...
No persetti! Taas on bloggaamisesta aikaa, mutta syykin lienee hyvä. Keikoillahan on hiukka käyty, Scourgerin ja Million Dollar Beggarsin kera, Killer Wolvesia ja Vanguardia unohtamatta, pistojen muodossa. Kiitos kaikille osanottajille ja lisää paskaa housuun. Niinä hetkinä kun kirjoittamista olisi voinut harrastaa, päällimmäinen luonteenpiirteeni eli pohjaton laiskuus (yhdistettynä pahaan työnarkomaniaan vielä, omituista eikö?) on estänyt raapustamisen, koska on pitänyt maata sohvalla englantilaisen huumorin, kasarihorrorin ja hollywoodviihteen parissa. Progeakin on tullut kuunneltua, syntinen saatana kun olen...
Studiossa tuli pistäydyttyä vierailemassakin, Klamydian uudelle levylle huutamassa niitä ääniä jotka Jokisen Veskun mielestä "eivät ole ihmisestä". Eli karjumassa kurkkutorvea pihalle ja hiukka myös kaunista uuu-uuu -kuoroa livertelemässä. Mukavat oli sessiot Villvoxilla, Laurilan Arska oli puikoissa ja mukava sessiohan se oli taas. Viinaakin juotiin, yllätys yllätys.
Ajan on kuitenkin pääasiassa vienyt Survivors Zeron levynteko, biisien hiomisen, hienosti sanottuna pre-productionin, treenaamisen ja viimeksi studion merkeissä. Ja melkomoinen lättyhän tuosta on tulossa, vaikka sen itte sanonkin. ensin työstettiin biisit demoiksi kotistudioissa, sitten vietettiin iltoja Roihikan treenikampuksen interiöörissä näpit ruvella, ja loppujen lopuksi vietettiin kaksi viikkoa Suokin legendaarisessa Seawolfissa, Majurin ja Hannun viehättävässä kortteerissa. Tuottajaksi riipaistiin ruottinmaalta Jonas Kjellgren, josta on tullut aiemminkin mainittua. Ja oikea valintahan tuo oli. Va fan, pojkefan!
Seawolfhan on yksi parhaista komeroista jotka studion nimeä tässä maassa kantavat, tilat ovat loistavat, meininki kohdallaan, ukot mukavia ja tekniikka ei muodosta ongelmaa. Paljon kertoo se että kun eka kertaa käytiin ruottin mies kentältä ja vietiin saarelle, oli ilmassa viel mietintää et jos ny ei sohvamajoitus hemmojen kotona käy, pannaan mies sitten hotelliin. Ekan kymmenen minsan jälkeen mies oli väenväkisin sitä mieltä että hän haluaa ehdottomasti asua studiolla, kerran elämässään kun moiseen linnaan asumaan pääsee...Suokki vei sytämen, kuten iskelmässä sanotaan.
Sessioista on tarkempaa höperöintiä meidän nettisivuilla (engelsmaanian kielellä tosin) joten täällä voi käydä ihmettelemässä. Kuviakin on ja kaikkea. Sen verta audiota puhun et lopputuloksesta sen kuulee, oikea, laadukas laite oikeaan paikkaan niin ei tartte pyristellä (Neven etuset=rumpusundi on juhlaa, kuten ny muukin...Manleyn putkimikki suun eteen ni jopas...vitsi mie tykkään härpättimistä) miksauksessakaan paljoa. Alustavat miksaustiedot Ruottin perämetsistä kertovat että homma sujuu loistokkaasti, ei tartte hirveästi ruuvata. Jäämme odottamaan tulosta. Syksyllä on lätty sitten käsissä, täällä voi käydä kasselemassa ennakkotietoja, täkyjä, sisäpiirin infoa ja kilpailuunkin osallistumassa, palkinto tulee olemaan TODELLA jämäkkä. Mutta se mainostuksesta.
Lisää kirjoittelua seurannee piakkoin, huomenaamulla pitäisi hypätä Roaddogin autoon ja suunnata keula kohti Kuopion Henkkaa, Beggarsin miksaushommat mielessä. Kuopion kavereiden kanssa voisi ehken myös maljankin kaataa...ehkä. Ja sunnuntaina sitten samalla porukalla Nosturiin lämppäämään Kiss -mies Eric Singerin orkkaa...hitto, illalla roikutaan sitte mahdollisesti John Corabin munissa ja höperrellään kuin oikein loisto levy se Mötley Cruen Crue olikaan. taidanki laittaa Uncle Jackin soimaan ja kosahtaa sohvaan nurinniskoin. Son moro!
Studiossa tuli pistäydyttyä vierailemassakin, Klamydian uudelle levylle huutamassa niitä ääniä jotka Jokisen Veskun mielestä "eivät ole ihmisestä". Eli karjumassa kurkkutorvea pihalle ja hiukka myös kaunista uuu-uuu -kuoroa livertelemässä. Mukavat oli sessiot Villvoxilla, Laurilan Arska oli puikoissa ja mukava sessiohan se oli taas. Viinaakin juotiin, yllätys yllätys.
Ajan on kuitenkin pääasiassa vienyt Survivors Zeron levynteko, biisien hiomisen, hienosti sanottuna pre-productionin, treenaamisen ja viimeksi studion merkeissä. Ja melkomoinen lättyhän tuosta on tulossa, vaikka sen itte sanonkin. ensin työstettiin biisit demoiksi kotistudioissa, sitten vietettiin iltoja Roihikan treenikampuksen interiöörissä näpit ruvella, ja loppujen lopuksi vietettiin kaksi viikkoa Suokin legendaarisessa Seawolfissa, Majurin ja Hannun viehättävässä kortteerissa. Tuottajaksi riipaistiin ruottinmaalta Jonas Kjellgren, josta on tullut aiemminkin mainittua. Ja oikea valintahan tuo oli. Va fan, pojkefan!
Seawolfhan on yksi parhaista komeroista jotka studion nimeä tässä maassa kantavat, tilat ovat loistavat, meininki kohdallaan, ukot mukavia ja tekniikka ei muodosta ongelmaa. Paljon kertoo se että kun eka kertaa käytiin ruottin mies kentältä ja vietiin saarelle, oli ilmassa viel mietintää et jos ny ei sohvamajoitus hemmojen kotona käy, pannaan mies sitten hotelliin. Ekan kymmenen minsan jälkeen mies oli väenväkisin sitä mieltä että hän haluaa ehdottomasti asua studiolla, kerran elämässään kun moiseen linnaan asumaan pääsee...Suokki vei sytämen, kuten iskelmässä sanotaan.
Sessioista on tarkempaa höperöintiä meidän nettisivuilla (engelsmaanian kielellä tosin) joten täällä voi käydä ihmettelemässä. Kuviakin on ja kaikkea. Sen verta audiota puhun et lopputuloksesta sen kuulee, oikea, laadukas laite oikeaan paikkaan niin ei tartte pyristellä (Neven etuset=rumpusundi on juhlaa, kuten ny muukin...Manleyn putkimikki suun eteen ni jopas...vitsi mie tykkään härpättimistä) miksauksessakaan paljoa. Alustavat miksaustiedot Ruottin perämetsistä kertovat että homma sujuu loistokkaasti, ei tartte hirveästi ruuvata. Jäämme odottamaan tulosta. Syksyllä on lätty sitten käsissä, täällä voi käydä kasselemassa ennakkotietoja, täkyjä, sisäpiirin infoa ja kilpailuunkin osallistumassa, palkinto tulee olemaan TODELLA jämäkkä. Mutta se mainostuksesta.
Lisää kirjoittelua seurannee piakkoin, huomenaamulla pitäisi hypätä Roaddogin autoon ja suunnata keula kohti Kuopion Henkkaa, Beggarsin miksaushommat mielessä. Kuopion kavereiden kanssa voisi ehken myös maljankin kaataa...ehkä. Ja sunnuntaina sitten samalla porukalla Nosturiin lämppäämään Kiss -mies Eric Singerin orkkaa...hitto, illalla roikutaan sitte mahdollisesti John Corabin munissa ja höperrellään kuin oikein loisto levy se Mötley Cruen Crue olikaan. taidanki laittaa Uncle Jackin soimaan ja kosahtaa sohvaan nurinniskoin. Son moro!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
