PE 26.10. Nightlife, Kallio - Witheria, Damnation Plan ja siittä etippäin...
Rässikeikkaa oli ensin perjantai, ei nyt niin hirveästi ole vanhalla miehel sanottavaa. DP oli tiukka ja erittäin Killswitch Engagen oloinen, eli ei valittamista. Hyvä lähtöboogie pojilla ja vahvaa tulkintaa. Witheria oli kans ihan jees, keikkatauko kai hiukka painoi kun eivät itse olleet maailman onnellisimpia keikin jälkeen. ja onhan tuo meidän lava noin kuuluvuuden ja monitoroinnin kannalta aika ynseä. Mut ei tää mikään Nosturi ole, helvetti. Pikkuhiljaa parannellaan budjetin mukaan eläen. Ihan hyvin se loppupeleissä tuli ja kotiinkin päästiin kaikki. Yleisöä olis saanu olla hiukka enempi mut hyvä näinkin.
Lauantaina sit riipaisi Veli Koponen Savosta tonteille vierailemaan, ja menikin lauantai aika reippaasti viinan merkeissä. Meikän luona pohjustettiin, Mannoset, Näykit ynnä Korkit kiipesivät kammarille ja baarissakin käytiin. Useammassakin. Infernossa mentiin jo aika himmeillä valoilla ja kotio tullessa tuettiin maahanmuuttajien toimeentuloa eli himmee taksi oltiin jostain napattu. Ja sunnuntaina ei kyennyt mihinkään. Weeruskassa loivenneltiin ja leffoja tsiikailtiin. Rentouttavaa kaiken työnteon sijaan silti.
Maanantaina oli sitten se Rushin aika. Ja voi herran jestas että olikin. Kolme tuntia mentiin sen verta herkillä että kelpasi. Jos nyt jostain saa naputtaa niin ylälehterille ei aina soundannut ihan kympillä (mut eipä Areenalla voi oikein odottaakaan) ja Red Barchetta ja Roll The Bones olisi ollut hienoa kuulla mutta kyllä näinkin kelpasi. Pari kertaa joutui ihan kyyneleet tiputtamaan (Free Will, Hold Your Fire ja Subdivisions), valot toimivat ja videovälikkeet olivat helvetin hauskoja ("Hey! I'm Geddy Lee and I can play what the hell I want!!!). Silkkaa parhautta sanon minä. Ja muistakaa viisaan miehen sanat: Korskea proge on aina parempaa kuin rehti rock'n'roll...
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
keskiviikko 24. lokakuuta 2007
Paragallo vaan, pojat...
LA 20.10. Nightlife, Kallio - Skyforger (Lat), Kawir (Gre), Slugathor
Ja pikkuista krapulantynkäähän se sit aamulla tarjosi. Mutta ei mitään maata kaatavaa, lepoa ja lounasta...ja iltapäivästä tossua taas kohti illan haasteita. Skyforgerilla oli oma äänimies mukana, joten helpotti tää ilta hiukkasen. Hetken punnerruksen (Muista: Osta lisää mikkipiuhoja ja pattereita DI -bokseihin! Tästä lähtien pyydä kaikilta bändeiltä lavakartat etukäteen!) jälkeen saatiin kamat lavalle, mikit kiinni ja Latvian pojat soundcheckaamaan. Ja kyllähän nää sit jaksoivat hieroakin. En toisaalta ihmettele, ei tää aina ensikertalaisena mikään helppo huone ole vetääkään. Ja kun näillä folkkimetallisteilla on viel kaikennäköistä pilliä, jouhikkoa ja säkkipilliä mukana niin helppoo ei oo. Mutta toimii kuiteskin, hyvällä yhteistyöllä ja huonolla kielellisellä kommunikaatiolla. Onneksi ei ollut alakerrassa teatteria tälle illalle niin sai hieroa sen minkä halusi. Kawirin soundcheckkiin jäi vielä ihan loistavasti aikaa (Slugat ei moista sitten halunneetkaan tehdä). Kreikan pojillahan oli ihan hyvä meno, hiukka semmoista taiteellisempaa bläkkiähän sielt tarjoiltiin, ja soundinkin sai asettumaan loppupeleissä varsin selkeäksi. Ja illan aikana tuli sitten tutustuttua miehiin paremmin ja paljastui hämmentäviä kytkentöjä. Laulutaiteilija ja kitaristi jaksoivat vaahdota loppuyöhön asti meikän vanhasta orkasta Nattvindens Gråtista, kovia faneja ovat kuulemma olleet sieltä ekasta levystä alkaen. Kaikenlaista sitä kuuleekin. Vaan mikä ettei.
Slugat purskuttivat varsin asiallisen keikan, edellisiin kertoihin kun oon näitä nähny tai miksannut kyseessä oli kuin eri bändi. Eli siis alkaa toimia. Ja laulutaiteilijaakin oli kielletty laittamasta sitä kuolemalle löyhkäävää lavarättiä päälleen joten ei tarvinnut tällä kertaa lounasta nieleskellä uudemman kerran. Vahvaa döödistä, toimii.
Sitten Kawirit lavalle, hiukka ristiriitaista vastaanottoa saivat. Joillekin bändin antaumuksellinen ja visuaalinen meno putosi lujaa, joillekin ei sitten millään. Minä kyllä diggasin ja meno parani loppua kohden varsin maukkaaksi. Onhan se hiukka...teatraalista miunkin makuun mutta mikäs tässä. Ainoa ongelma etupäässä on kitaristin genreuskollinen soundi (nokista, kovin nokista on...) jota ei saa oikein hallintaan millään. Mut asiallista hommaa kuitenkin.
Skyforgerin aikana sain sitten siirtyä nauttimaan kolpakon ja diggailemaan. Ja kyllähän Taivaantakoja on pudonnut minulle jo pitkän aikaa, eikä tämäkään kerta ollut sen huonompi. Rehvakas meno, hyviä biisejä ja yleisö mukana. Tykkäsin kovin. Managerinsa tipautti viel miulle lätyllisen Latvialaista folkkimenoa, joka onkin soinut niin perhanasti viime viikon ajan. Iso kiitos. Ja sittenpä taasen yön pimeinä tunteina mikit pois, hiukka ärhentelyä poppareille että siivoaisivat kamansa hevokkoon ja taas kotio ja taju pois. Ja lepoa pari päivää. Jopa.
Ja viikolla tuli sit tietoa että järjestäjän Metal Warningin pojat olivat saaneet oikein palkinnon Somnium -stipendin muodossa. Iso onnittelu multakin Immulle ja pojille, oikeaan osoitteeseen meni. Ja hyvä että Raivorannan muisto säilyy tässäkin muodossa. Luistoa kunnioittaen.
Ja pikkuista krapulantynkäähän se sit aamulla tarjosi. Mutta ei mitään maata kaatavaa, lepoa ja lounasta...ja iltapäivästä tossua taas kohti illan haasteita. Skyforgerilla oli oma äänimies mukana, joten helpotti tää ilta hiukkasen. Hetken punnerruksen (Muista: Osta lisää mikkipiuhoja ja pattereita DI -bokseihin! Tästä lähtien pyydä kaikilta bändeiltä lavakartat etukäteen!) jälkeen saatiin kamat lavalle, mikit kiinni ja Latvian pojat soundcheckaamaan. Ja kyllähän nää sit jaksoivat hieroakin. En toisaalta ihmettele, ei tää aina ensikertalaisena mikään helppo huone ole vetääkään. Ja kun näillä folkkimetallisteilla on viel kaikennäköistä pilliä, jouhikkoa ja säkkipilliä mukana niin helppoo ei oo. Mutta toimii kuiteskin, hyvällä yhteistyöllä ja huonolla kielellisellä kommunikaatiolla. Onneksi ei ollut alakerrassa teatteria tälle illalle niin sai hieroa sen minkä halusi. Kawirin soundcheckkiin jäi vielä ihan loistavasti aikaa (Slugat ei moista sitten halunneetkaan tehdä). Kreikan pojillahan oli ihan hyvä meno, hiukka semmoista taiteellisempaa bläkkiähän sielt tarjoiltiin, ja soundinkin sai asettumaan loppupeleissä varsin selkeäksi. Ja illan aikana tuli sitten tutustuttua miehiin paremmin ja paljastui hämmentäviä kytkentöjä. Laulutaiteilija ja kitaristi jaksoivat vaahdota loppuyöhön asti meikän vanhasta orkasta Nattvindens Gråtista, kovia faneja ovat kuulemma olleet sieltä ekasta levystä alkaen. Kaikenlaista sitä kuuleekin. Vaan mikä ettei.
Slugat purskuttivat varsin asiallisen keikan, edellisiin kertoihin kun oon näitä nähny tai miksannut kyseessä oli kuin eri bändi. Eli siis alkaa toimia. Ja laulutaiteilijaakin oli kielletty laittamasta sitä kuolemalle löyhkäävää lavarättiä päälleen joten ei tarvinnut tällä kertaa lounasta nieleskellä uudemman kerran. Vahvaa döödistä, toimii.
Sitten Kawirit lavalle, hiukka ristiriitaista vastaanottoa saivat. Joillekin bändin antaumuksellinen ja visuaalinen meno putosi lujaa, joillekin ei sitten millään. Minä kyllä diggasin ja meno parani loppua kohden varsin maukkaaksi. Onhan se hiukka...teatraalista miunkin makuun mutta mikäs tässä. Ainoa ongelma etupäässä on kitaristin genreuskollinen soundi (nokista, kovin nokista on...) jota ei saa oikein hallintaan millään. Mut asiallista hommaa kuitenkin.
Skyforgerin aikana sain sitten siirtyä nauttimaan kolpakon ja diggailemaan. Ja kyllähän Taivaantakoja on pudonnut minulle jo pitkän aikaa, eikä tämäkään kerta ollut sen huonompi. Rehvakas meno, hyviä biisejä ja yleisö mukana. Tykkäsin kovin. Managerinsa tipautti viel miulle lätyllisen Latvialaista folkkimenoa, joka onkin soinut niin perhanasti viime viikon ajan. Iso kiitos. Ja sittenpä taasen yön pimeinä tunteina mikit pois, hiukka ärhentelyä poppareille että siivoaisivat kamansa hevokkoon ja taas kotio ja taju pois. Ja lepoa pari päivää. Jopa.
Ja viikolla tuli sit tietoa että järjestäjän Metal Warningin pojat olivat saaneet oikein palkinnon Somnium -stipendin muodossa. Iso onnittelu multakin Immulle ja pojille, oikeaan osoitteeseen meni. Ja hyvä että Raivorannan muisto säilyy tässäkin muodossa. Luistoa kunnioittaen.
sunnuntai 21. lokakuuta 2007
You Can't Stop Rock And/Or Roll
19.10. Nightlife, Kallio - Plastic Tears, Men Behind The Sun
Kerrankin oikein arkivapaapäivä, eli unta iltapäivään, hengailua kaupungilla, iltapäiväoluet Jokisen Veskun seurassa, kun nyt pitkästä aikaa Klamydiatkin kaupungissa olivat. Ja hyvissä ajoin hiipuen sitten kohti Naittaria. Se tässä hommassa on hyvää ettei yksikään ilta ole samanlainen. Jos nyt aina välillä iskeekin hienoinen puutumus johonkin tiettyyn musatyyliin, tulee sitten näitä vaihtelevampia iltoja silloin tällöin. Eli rokettia tuli.
Miehet Suulberin Takaa paiskoi oikein mallikkaasti semmoista kelpo hard rockia, tai miksi tätä nyt kutsuisi. Lizzy -harmonioita, hyvää riffittelyä, toimiva yhteensoitto...ja mukavia ukkoja. Laulajakitaristina toimii vanhan sotaratsun Korhosen Erkan velipoika ja hyvin kyl mies vetää. Positiivinen meno.
Ja sitten Plastic Tears. Yleinen fiilis liki jokaisella tutulla ennen keikkaa oli: "Häh? Vetääks nää vieläkin?" Ja kyllä vetävät. Omat ensikosketukset bändiin on sieltä hamalta 90 -luvun alkupuolelta, ja aikas...hmmmm...epätasaistahan se on heillä aina välillä ollut, joten ei oikein osannut odottaa mitään. Bändihän toimii kuitenkin nykyisellään ihan kelvosti, biisimateriaali ei vaan iske meikäläiseen aivan täysillä ihan koko ajan, mutta ei voi haukkua ainakaan tämän keikan perusteella. Bändihän rokkaa kuitenkin ihan hyvin, biisitkin toimivat tuossa scenessä ja rock-aspekti on isollaan. Ja mukavata oli tavata vanhoja tuttuja, PT -rumpali Ekon kanssa soiteltiin Tampereen aikoina samassa punkkiorkassa pitemmän aikaa, ja hieno mies on hän. Ilta meni varsin rennoissa fiiliksissä, ehti itsekin pari tuopposta nauttia siinä säädön lomassa. Ja pikavauhtia lava tyhjäksi kun soitto on ohi, mittari alle ystäväni Naittarin lipunmyyjän Mallan kanssa ja nokka kohti Virgin Oilia. Hyvin ehdittiin viel noin puoleenväliin Klamydian keikkaa, ja olipas meininki. Liki täysi VO on ihan liekeissä ja punkkaritkin riipaisevat semmoisen setin uutta ja vanhaa hittiä että tuntuu. Keikan jälkeen joutui sitten antautumaan viel pikkuisen pulihommiin bändin, Igorin ynnä muun seurakunnan kans. Rick'sin kautta himaan ja krapulaa odottelemaan, kiitos.
Kerrankin oikein arkivapaapäivä, eli unta iltapäivään, hengailua kaupungilla, iltapäiväoluet Jokisen Veskun seurassa, kun nyt pitkästä aikaa Klamydiatkin kaupungissa olivat. Ja hyvissä ajoin hiipuen sitten kohti Naittaria. Se tässä hommassa on hyvää ettei yksikään ilta ole samanlainen. Jos nyt aina välillä iskeekin hienoinen puutumus johonkin tiettyyn musatyyliin, tulee sitten näitä vaihtelevampia iltoja silloin tällöin. Eli rokettia tuli.
Miehet Suulberin Takaa paiskoi oikein mallikkaasti semmoista kelpo hard rockia, tai miksi tätä nyt kutsuisi. Lizzy -harmonioita, hyvää riffittelyä, toimiva yhteensoitto...ja mukavia ukkoja. Laulajakitaristina toimii vanhan sotaratsun Korhosen Erkan velipoika ja hyvin kyl mies vetää. Positiivinen meno.
Ja sitten Plastic Tears. Yleinen fiilis liki jokaisella tutulla ennen keikkaa oli: "Häh? Vetääks nää vieläkin?" Ja kyllä vetävät. Omat ensikosketukset bändiin on sieltä hamalta 90 -luvun alkupuolelta, ja aikas...hmmmm...epätasaistahan se on heillä aina välillä ollut, joten ei oikein osannut odottaa mitään. Bändihän toimii kuitenkin nykyisellään ihan kelvosti, biisimateriaali ei vaan iske meikäläiseen aivan täysillä ihan koko ajan, mutta ei voi haukkua ainakaan tämän keikan perusteella. Bändihän rokkaa kuitenkin ihan hyvin, biisitkin toimivat tuossa scenessä ja rock-aspekti on isollaan. Ja mukavata oli tavata vanhoja tuttuja, PT -rumpali Ekon kanssa soiteltiin Tampereen aikoina samassa punkkiorkassa pitemmän aikaa, ja hieno mies on hän. Ilta meni varsin rennoissa fiiliksissä, ehti itsekin pari tuopposta nauttia siinä säädön lomassa. Ja pikavauhtia lava tyhjäksi kun soitto on ohi, mittari alle ystäväni Naittarin lipunmyyjän Mallan kanssa ja nokka kohti Virgin Oilia. Hyvin ehdittiin viel noin puoleenväliin Klamydian keikkaa, ja olipas meininki. Liki täysi VO on ihan liekeissä ja punkkaritkin riipaisevat semmoisen setin uutta ja vanhaa hittiä että tuntuu. Keikan jälkeen joutui sitten antautumaan viel pikkuisen pulihommiin bändin, Igorin ynnä muun seurakunnan kans. Rick'sin kautta himaan ja krapulaa odottelemaan, kiitos.
sunnuntai 14. lokakuuta 2007
Hyvällä boogiella mennään...
PE 12.10. Nightlife Helsinki - Malicious Death, The Zombi
Toimivaa iltaa on. Taas kerran duunista Narttuun, soundcheckit tulille, kotio ottamaan hiukka apetta ja selkää ynnä suihkua. Illan keikat toimivat oikein mainiosti, The Zombi paukutti kuolometallinsa oikein mainiosti ja soundikin muodostui aikas asialliseksi. Mutta sanomistahan taas tuli. Sen verta hyvällä volalla, alapäällä ja lavamenolla mentiin että sitä bändin omaa jyrinää ei saanut oikein kunnolla aisoihin (pitänee sijoittaa muutamaan gateen jossain vaiheessa) ja jostain kumman syystä se bassomöyrä kantautui sitten hotellin puolelle oikein kunnolla. Respa ei digannut ja joku asiakkaista halusi kuulemma uuden huoneenkin, koska toisesta kerroksesta oli kuulunut niin selkeästi kahdeksanteen että ei saanut nukuttua. Anteeksi tämä. Mutta hyvä keikka.
Thrashikoplaa varten sitten ihan hyvien suhteiden säilyttämiseksi alennettiin melua. Ja hauskahan se MD on lavalla kuin mikä. Oikiasti hyvällä meiningillä paukutettua kasarithrashia, hyviä biisejä ja asiaankuuluvan kaoottinen yhteensoitto. Ja pojathan laittoivat edellisen levynsäkin ulos pelkästään kassuna ja vinyylinä. Asiaa. Vaikka ny keikalla yksi mikki hiukka ottaakin siipeensä, ja solisti Mentor ny kaatuukin rumpusetin päälle jossain vaiheessa, on kyl perkeleen hauskaa koko illan. Mut keikan jälkeen on kiire unille että jaksaa seuraavana päivänä vetää saman leikin uusiksi.
13.10. Nightlife, Kallio - Wankers Of The Zoo Crew, SxBx Society
Kummastakaan bändistä ei mulla ollut sitten mitään hajua etukäteen, Tonyn puheista käsitin et jotain punkkia on tulossa. Ja tuli...loistava ilta. Pojat hiipuivat samoihin aikoihin kuin mie, roudasivat kamansa pikaisesti lavalle, aivan pro menolla oltiin liikkeellä. Bändeillähän oli yhteisiä jäseniä, joten juohevasti putkeen mentiin soundcheckit, aikaa jäi vaikka kuinka paljon, joten miulle jäi sit aikaa hiukka hieroa ja viritellä läjää. Ja asettuihan se uomiinsa. Itse asiassa soundasi jopa aika pirun hyvältä, vaikka sen itte sanonkin (kukas se Tapion hännän nostaa jos ei karvanaama itse?).
Ja sitten nimellä viskattu illan pääorkka. hauskaa olla joskus ihan alkuvaiheessa katsomassa bändiä josta näkee heti et näistä tulee vielä jotain. Lasketaas: 1) vaikka vaikutteet soitannasta kuulee läpi, ei kukaan voi sanoa suoraan et bändi kuullostaisi muulta kuin itseltään, 2) todella hieno ja professionaali asenne hommien tekoon, 3) todella hyvät ja toimivat soittajat ja 4) aivan vitun hyvä, taitava laulaja jolla on vielä sopivan härski kukkoasenne lavatoimintaan. 45 minsaa napakkaa FNM/Tool/postpunk -vaikutteista soitantaa hyvillä melodioilla ja rapealla soitolla. Toimii kuin hirvi. Ja sitten kun nää on isoja niin sanokaan miun sanoneen.
Ja tässä on nyt vietetty sitten leppoisaa sunnuntaita leffojen (Kevin Smith on kuningas) ja kokkauksen (salaatti merenelukoilla funkkaa) parissa, voimia tarttee ensi viikkoon joten eteenpäin kohti uusia seikkailuja.
Toimivaa iltaa on. Taas kerran duunista Narttuun, soundcheckit tulille, kotio ottamaan hiukka apetta ja selkää ynnä suihkua. Illan keikat toimivat oikein mainiosti, The Zombi paukutti kuolometallinsa oikein mainiosti ja soundikin muodostui aikas asialliseksi. Mutta sanomistahan taas tuli. Sen verta hyvällä volalla, alapäällä ja lavamenolla mentiin että sitä bändin omaa jyrinää ei saanut oikein kunnolla aisoihin (pitänee sijoittaa muutamaan gateen jossain vaiheessa) ja jostain kumman syystä se bassomöyrä kantautui sitten hotellin puolelle oikein kunnolla. Respa ei digannut ja joku asiakkaista halusi kuulemma uuden huoneenkin, koska toisesta kerroksesta oli kuulunut niin selkeästi kahdeksanteen että ei saanut nukuttua. Anteeksi tämä. Mutta hyvä keikka.
Thrashikoplaa varten sitten ihan hyvien suhteiden säilyttämiseksi alennettiin melua. Ja hauskahan se MD on lavalla kuin mikä. Oikiasti hyvällä meiningillä paukutettua kasarithrashia, hyviä biisejä ja asiaankuuluvan kaoottinen yhteensoitto. Ja pojathan laittoivat edellisen levynsäkin ulos pelkästään kassuna ja vinyylinä. Asiaa. Vaikka ny keikalla yksi mikki hiukka ottaakin siipeensä, ja solisti Mentor ny kaatuukin rumpusetin päälle jossain vaiheessa, on kyl perkeleen hauskaa koko illan. Mut keikan jälkeen on kiire unille että jaksaa seuraavana päivänä vetää saman leikin uusiksi.
13.10. Nightlife, Kallio - Wankers Of The Zoo Crew, SxBx Society
Kummastakaan bändistä ei mulla ollut sitten mitään hajua etukäteen, Tonyn puheista käsitin et jotain punkkia on tulossa. Ja tuli...loistava ilta. Pojat hiipuivat samoihin aikoihin kuin mie, roudasivat kamansa pikaisesti lavalle, aivan pro menolla oltiin liikkeellä. Bändeillähän oli yhteisiä jäseniä, joten juohevasti putkeen mentiin soundcheckit, aikaa jäi vaikka kuinka paljon, joten miulle jäi sit aikaa hiukka hieroa ja viritellä läjää. Ja asettuihan se uomiinsa. Itse asiassa soundasi jopa aika pirun hyvältä, vaikka sen itte sanonkin (kukas se Tapion hännän nostaa jos ei karvanaama itse?).
Eläintarhan Runkkuryhmä riipii souncheckia...ja valomiehellä sama setti kuin miul YUP:n aikoina...seinäkytkimiä vanerilevyssä. Parhautta!
Ja bändit? So Bored Society kiskaisi semmoisen reilun 40 minsaa helvetin reipasta ja hyvää melopunkeroa, teki mieli juosta himaan ja ottaa taas vanhat Descendentsit ja Allit kuunteluun heti. Mutta kyllä tää oli oikein mainio orkka. Levynsäkin (kiitos herroille) on ihan helevetin asiallinen pamaus rivakkaa ja melodista amerikanpunkkia. Iso käsi.Ja sitten nimellä viskattu illan pääorkka. hauskaa olla joskus ihan alkuvaiheessa katsomassa bändiä josta näkee heti et näistä tulee vielä jotain. Lasketaas: 1) vaikka vaikutteet soitannasta kuulee läpi, ei kukaan voi sanoa suoraan et bändi kuullostaisi muulta kuin itseltään, 2) todella hieno ja professionaali asenne hommien tekoon, 3) todella hyvät ja toimivat soittajat ja 4) aivan vitun hyvä, taitava laulaja jolla on vielä sopivan härski kukkoasenne lavatoimintaan. 45 minsaa napakkaa FNM/Tool/postpunk -vaikutteista soitantaa hyvillä melodioilla ja rapealla soitolla. Toimii kuin hirvi. Ja sitten kun nää on isoja niin sanokaan miun sanoneen.
Ja tässä on nyt vietetty sitten leppoisaa sunnuntaita leffojen (Kevin Smith on kuningas) ja kokkauksen (salaatti merenelukoilla funkkaa) parissa, voimia tarttee ensi viikkoon joten eteenpäin kohti uusia seikkailuja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
