You Can't Stop Rock And/Or Roll

19.10. Nightlife, Kallio - Plastic Tears, Men Behind The Sun

Kerrankin oikein arkivapaapäivä, eli unta iltapäivään, hengailua kaupungilla, iltapäiväoluet Jokisen Veskun seurassa, kun nyt pitkästä aikaa Klamydiatkin kaupungissa olivat. Ja hyvissä ajoin hiipuen sitten kohti Naittaria. Se tässä hommassa on hyvää ettei yksikään ilta ole samanlainen. Jos nyt aina välillä iskeekin hienoinen puutumus johonkin tiettyyn musatyyliin, tulee sitten näitä vaihtelevampia iltoja silloin tällöin. Eli rokettia tuli.
Miehet Suulberin Takaa paiskoi oikein mallikkaasti semmoista kelpo hard rockia, tai miksi tätä nyt kutsuisi. Lizzy -harmonioita, hyvää riffittelyä, toimiva yhteensoitto...ja mukavia ukkoja. Laulajakitaristina toimii vanhan sotaratsun Korhosen Erkan velipoika ja hyvin kyl mies vetää. Positiivinen meno.
Ja sitten Plastic Tears. Yleinen fiilis liki jokaisella tutulla ennen keikkaa oli: "Häh? Vetääks nää vieläkin?" Ja kyllä vetävät. Omat ensikosketukset bändiin on sieltä hamalta 90 -luvun alkupuolelta, ja aikas...hmmmm...epätasaistahan se on heillä aina välillä ollut, joten ei oikein osannut odottaa mitään. Bändihän toimii kuitenkin nykyisellään ihan kelvosti, biisimateriaali ei vaan iske meikäläiseen aivan täysillä ihan koko ajan, mutta ei voi haukkua ainakaan tämän keikan perusteella. Bändihän rokkaa kuitenkin ihan hyvin, biisitkin toimivat tuossa scenessä ja rock-aspekti on isollaan. Ja mukavata oli tavata vanhoja tuttuja, PT -rumpali Ekon kanssa soiteltiin Tampereen aikoina samassa punkkiorkassa pitemmän aikaa, ja hieno mies on hän. Ilta meni varsin rennoissa fiiliksissä, ehti itsekin pari tuopposta nauttia siinä säädön lomassa. Ja pikavauhtia lava tyhjäksi kun soitto on ohi, mittari alle ystäväni Naittarin lipunmyyjän Mallan kanssa ja nokka kohti Virgin Oilia. Hyvin ehdittiin viel noin puoleenväliin Klamydian keikkaa, ja olipas meininki. Liki täysi VO on ihan liekeissä ja punkkaritkin riipaisevat semmoisen setin uutta ja vanhaa hittiä että tuntuu. Keikan jälkeen joutui sitten antautumaan viel pikkuisen pulihommiin bändin, Igorin ynnä muun seurakunnan kans. Rick'sin kautta himaan ja krapulaa odottelemaan, kiitos.

Hyvällä boogiella mennään...

PE 12.10. Nightlife Helsinki - Malicious Death, The Zombi

Toimivaa iltaa on. Taas kerran duunista Narttuun, soundcheckit tulille, kotio ottamaan hiukka apetta ja selkää ynnä suihkua. Illan keikat toimivat oikein mainiosti, The Zombi paukutti kuolometallinsa oikein mainiosti ja soundikin muodostui aikas asialliseksi. Mutta sanomistahan taas tuli. Sen verta hyvällä volalla, alapäällä ja lavamenolla mentiin että sitä bändin omaa jyrinää ei saanut oikein kunnolla aisoihin (pitänee sijoittaa muutamaan gateen jossain vaiheessa) ja jostain kumman syystä se bassomöyrä kantautui sitten hotellin puolelle oikein kunnolla. Respa ei digannut ja joku asiakkaista halusi kuulemma uuden huoneenkin, koska toisesta kerroksesta oli kuulunut niin selkeästi kahdeksanteen että ei saanut nukuttua. Anteeksi tämä. Mutta hyvä keikka.
Thrashikoplaa varten sitten ihan hyvien suhteiden säilyttämiseksi alennettiin melua. Ja hauskahan se MD on lavalla kuin mikä. Oikiasti hyvällä meiningillä paukutettua kasarithrashia, hyviä biisejä ja asiaankuuluvan kaoottinen yhteensoitto. Ja pojathan laittoivat edellisen levynsäkin ulos pelkästään kassuna ja vinyylinä. Asiaa. Vaikka ny keikalla yksi mikki hiukka ottaakin siipeensä, ja solisti Mentor ny kaatuukin rumpusetin päälle jossain vaiheessa, on kyl perkeleen hauskaa koko illan. Mut keikan jälkeen on kiire unille että jaksaa seuraavana päivänä vetää saman leikin uusiksi.

13.10. Nightlife, Kallio - Wankers Of The Zoo Crew, SxBx Society

Kummastakaan bändistä ei mulla ollut sitten mitään hajua etukäteen, Tonyn puheista käsitin et jotain punkkia on tulossa. Ja tuli...loistava ilta. Pojat hiipuivat samoihin aikoihin kuin mie, roudasivat kamansa pikaisesti lavalle, aivan pro menolla oltiin liikkeellä. Bändeillähän oli yhteisiä jäseniä, joten juohevasti putkeen mentiin soundcheckit, aikaa jäi vaikka kuinka paljon, joten miulle jäi sit aikaa hiukka hieroa ja viritellä läjää. Ja asettuihan se uomiinsa. Itse asiassa soundasi jopa aika pirun hyvältä, vaikka sen itte sanonkin (kukas se Tapion hännän nostaa jos ei karvanaama itse?).

Eläintarhan Runkkuryhmä riipii souncheckia...ja valomiehellä sama setti kuin miul YUP:n aikoina...seinäkytkimiä vanerilevyssä. Parhautta!

Ja bändit? So Bored Society kiskaisi semmoisen reilun 40 minsaa helvetin reipasta ja hyvää melopunkeroa, teki mieli juosta himaan ja ottaa taas vanhat Descendentsit ja Allit kuunteluun heti. Mutta kyllä tää oli oikein mainio orkka. Levynsäkin (kiitos herroille) on ihan helevetin asiallinen pamaus rivakkaa ja melodista amerikanpunkkia. Iso käsi.
Ja sitten nimellä viskattu illan pääorkka. hauskaa olla joskus ihan alkuvaiheessa katsomassa bändiä josta näkee heti et näistä tulee vielä jotain. Lasketaas: 1) vaikka vaikutteet soitannasta kuulee läpi, ei kukaan voi sanoa suoraan et bändi kuullostaisi muulta kuin itseltään, 2) todella hieno ja professionaali asenne hommien tekoon, 3) todella hyvät ja toimivat soittajat ja 4) aivan vitun hyvä, taitava laulaja jolla on vielä sopivan härski kukkoasenne lavatoimintaan. 45 minsaa napakkaa FNM/Tool/postpunk -vaikutteista soitantaa hyvillä melodioilla ja rapealla soitolla. Toimii kuin hirvi. Ja sitten kun nää on isoja niin sanokaan miun sanoneen.
Ja tässä on nyt vietetty sitten leppoisaa sunnuntaita leffojen (Kevin Smith on kuningas) ja kokkauksen (salaatti merenelukoilla funkkaa) parissa, voimia tarttee ensi viikkoon joten eteenpäin kohti uusia seikkailuja.