Independent Death-Vitun-Metal ja onnea Suomi!!! Ja jumitusta.

6.12. Nightlife, Kallio - Kalmah, Avulsed (Spa), Demigod

Hyvää itsenäisyyspäivää armaalle kotomaalle vaan minunkin puolestani. Ei ole valittamista ollut, pidetään näin jatkossakin. Right? Right. Aamu alkaakin perinteellisellä eli ylös aamupäivästä, kynttilät palamaan ikkunalaudalle ja telsusta Tuntematon Sotilas. Hieno leffahan se aina vaan on ja lisätunteita herättää kohtaus, jossa allekirjoittaneen isosetä Kaarlo Wilska ryömii palavassa ambulanssibussissa ja haikailee konepistoolin ja jalkojen perään. Vaikuttavaa. Setä-Kallehan oli aikoinaan varsin ahkera sivuosien esittäjä Suomi-Filmillä, teki päälle 80 leffaa kuten Komisario Palmun Erehdys ja Pekka Ja Pätkä Neekereinä. Kahdeksassa Surmanluodissakin äijä kävi esittämässä lahkolaissaarnaajaa. Suvun ylpeys.

Ja sitten soundtsekkiä. Etukäteistietojen mukaan paikalla olisi ollut neljä bändiä, mutta (onneksi) Kataplexia peruutti tällä kertaa, hyvä bändihän se on mutta tarpeeksi kiire oli näiden kolmenkin kanssa. tsekit totuttuun tapaan hyvällä sykkeellä läpi, rentoutumista sohvassa Tommin vähän helvetin hyvää kinkkukiusausta sulatellen ja hengailua Turun ukkojen kera.

Demigod aloitti sitten illan ysin kanttuuseen ja panikin heti kättelyssä tiskiin sellaiset pohjat et tästä on vähän vaikea mennä paremmaksi. Kilometrit kuuluvat soundissa ja soitossa, helvetin kovaa tykitystä tuli sitten reilun puoli tuntia, itsekin olin soundipolitiikkaan aikas tyytyväinen vaan helppohan se on vääntää kun bändillä on homma lähtökohtaisesti näin vakaasti tassussa. Kertoo paljon se et teki mieli niin helkkaristi koko ajan luukuttaa hiukka kovempaa. Rrrkele!

Hola spaniard! Avulsed mätti sen minkä ehti, hyvää perusdörtsiä oli ja leppoisia ukkoja. Tosin atmosfääriä haittasi hiukan se et paikalle vuokratut valot sitten sanoivat sopimuksen irti ekan biisin aikana. Ensin luultiin et vika on talon sähköissä, mut pojilla oli ny joku oma, isompi piuhallinen ongelma käynnissä. Haalataan sit Salosta asti rikkinäiset roippeet paikalle? Jepjep. Mut ei mitn, meno oli manana-maan poikilla vahva ja yleisö tulessa.

Ojasta allikkoon eli suon puolelle mentiin, ja Kalmah vaan siel raapi bodometallinsa kasaan. Ei huonoa, osa jutuista vaan hiukka ennenkin kuultuja. Hyvä boogie kuiteski ja kosketinmies on aika liruttaja. Toimii.

Kamojen kasaamisen jälkeen oli taas sit aika ottaa muutamat napsut paikalle eksyneiden Oddin ja Jönssin kera. Keinuen kotiin ja aamuyöstä viel Deep Purplea telsuun ja sohvalle torkahtaminen. Melkoista...

*EDIT* Laitetaan ny tämäkin tänne et säilyy joku logiikka ja johdomukaisuus...

2.12. Nightlife, Kallio - Club Planet Caravan - Hanging Garden, Swords Of Mars

Jumitusta perkele! Eli astetta doomimpi ilta, ja sehän meikälle sopii. Shrike ja poikat hiipuivat paikalle jo puolenpäivän jälkeen laittelemaan illan visualisointeja ojennukseen, öljykalvoja, liikkuvia, videoprojektioita useammalle seinälle...hitto että saa baarista asiallisen näköisen pienellä panostuksella. Toimi ihan saatanan hyvin.

Hanging Garden toimi, asiallista death/doomia ja jykevä asenne. Olihan tuos taas jokunen elementti hiukka ennenkuultua mutta mikäs siinä. Väkevää kuiteski. Ja saattaapi olla et allekirjoittanut saattaa tulevaisuudessa vääntää nuppeja näille hiukka useamminkin, kassotaas mitä elo tuo tullessaan.

Swords Of Mars oli itselle ihan uusi tuttavuus (noh, uusi bändihän tää taitaa olla) ja ääripositiivinen sellainen. Jos jätetään huomiotta meikän John Carter -diggailukin huomiotta, meni varteen kyllä. Kyllä kyllä. Vanhan koulun doomia, groovasi kuin hirvi ja soundikin pörisi genreuskollisesti. Hyvää shittiä.

Iltahan oli sitten kaikin puolin onnistunut, enempi sakkia ois saanut olla mut kyllä näitä teemajuttuja tulee lisää. Ai niin ja se lämppärinä nähty taide-elokuva Brant Björkin musalla oli kans aika spacea, pakko hoitaa himaan chillailuiltoja varten. Doom over Kallio!