It's Only Rokänroll mut meitsi ei oikein jaksa välittää...

Joskus sitä ei ihminen vaan yksinkertaisesti jaksa. Tämä on tää joulun alusaika hiukka raskasta muutenkin, ny jo reilun viikon verran ilman vapaapäiviä päiväduunissa kitarapaketteja joululahjoiksi myyty ja muutama päivä pitäisi vielä jaksaa. Sit tähän viel keikat päälle ja mies alkaa olla aika kypsää kauraa...Mutta painetaan ny ettepäin vaik ihan sisulla.

14.12. Nightlife, Kallio - Sleazy Dream, Razorback, Caroline

Että sitten taas kerran glamrockia. Tai itse asiassa ekaa kertaa oli illan bändeillä jotain tekemistäkin termin kanssa. Iltahan aloitettiin taas kunnon sekoilulla, olikin kolme bändiä kahden sijasta, hetken odottelun jälkeen selvisi et se ylimääräinen bändi tuo mm. rummut. Ja "lähti juuri Porvoosta, voi olla et ne hiukka viipyy". Vittu. No ei kun venaillaan ja huudatetaan Monster Magnetia PA:sta. No sitten viimein tullaan perille, pikainen roudaus ja soundtsekkiä käyntiin. Helpotti sentään se että SD:llä oli oma miksaaja mukana, eli Henkka, tuo tuttu miekkonen mm. Semifinalin tiskin takaa. Ja hyvä boogiehan meil taas oli. Mutta ne bändit..

Sleazy Dreamille Henkka väänsi oikein mallikkaat sundit ja kyllähän tää tietysti omassa genressään oli jees. Mutta kun ei genre taas mene oikein meikälle millään tasolla. Kitaramies veti kyllä aivan helvetin maukkaasti välillä ja ihan hyvä meno. Itseä taas hiukka häiritsi se tyyliuskollinen perseenheilutus ja laulajamiehen Axl Rose -tyylinen fraseeraus. Ei siis ymmärretä väärin, mies veti versin hyvin mut kun mie oikeasti vihaan sitä kunsofrousesin mäkättäjää ylitse kaiken. Jo tässä vaiheessa hiukka kivisti yleisön vähäinen määrä, taisi olla viikonloppuna joku muukin tapahtuma kaupungissa.

Sitten se Razorback. Noh, aika alussa taitaa olla taival näillä pojilla, sen verta hakusessa on viel meno. Oikeastaan isoin kritiikki menee hiukka...tasaiselle biisimatskulle ja laulajalle. Vittuuntuneisuus vähäiseen yleisömäärään näkyi ja lavavaihtokin oli melko arpomista mikä pisti sitten illan jo muutenkin kireän aikataulun vituikseen. Mutta eespäin pojat kansan urhokkaan. Kyä se siitä.

Ja sitten illan pääesiintyjä Caroline. Ja tukkarokkiahan sieltä sit tuli. Mutta varsin pirteä esitys, taas sitä genreuskollista bebanheilutusta ja Michael Monroe -tyylistä kiipeilyä oli tarjolla, mutta hauskaa oli kaikilla joten hyvä veto. Toimi.

Vaika ny tämä ilta oli itselle hiukka ynseä, kai sitten sillä vähäisellä yleisöllä oli ainakin kivaa. Rokrok.