Jees, surahti koko Marraskuu sitten ohi niin että humisi, eipä ole hirveästi ehtinyt eikä jaksanut kirjailla retardwebiin mitään ihmeellistä, duunia on painettu sen maan saatanasti ja se vähä vapaa-aika mikä on jäänyt on mennyt lähinnä unten mailla (tai yritykseksihän se on useasti jäänyt). Edes mainittavampaa rentoutumista ei ole ehtinyt harrastaa, paitsi jokavuotuinen Savon Mensan Tallinna Biennale, josta enempi tuonnempana. Jos nyt yrittäisi edes kirjata muutaman mainittavamman sattumuksen, sen minkä sumuinen mieli jaksaa viikkojen päähän muistaa.
LA 10.11 Punkkia kierteellä
Talevan kanssa pitkään puheena ollut Suicidal Cycos Finland järjesti sitten ensimmäisen iltamansa Nartussa, ja olihan taasen hauskaa. Illan teemaan nojaten otti miksaajakin pari naksua ja hiukka rennomman otteen. Alkuun screenillä pyöri ST:n Helsingin keikkabootleg, ja ei se vaan vitutus vähene ajan kans et tän joutui missaamaan. Rujo porskutti rytäkkää thrashia, Death With A Dagger helvetin mielenkiintoista hybridipunkeroa jossa sekoittui tillikomppi ja TK:n Läjän mieleentuova vokalisointi semmoiseen melodisempaan emocoretunnelmointiin. Oli kyllä varsin kovia molemmat ja illan pääakti Delta Force II veti sitten homman kotiin. Kasarivaikutteista USAcorea, parit suikkarikoverit ja aivan perkeleen kova meno. Hyvä hemmot, vinyyli on ollut kovassa soitossa.
PE 16.11. Mitä hemmetin Glamrockia tää ny on?
Jotenkin ei aina satu nää etukäteisluonnehdinnat kohdalleen. Glamrockia tässä illassa oli lähinnä pari varsin säkenöivää neitokaista yleisön joukossa. Mutta hyvää heviä oli. Firenote vakuutti hyvillä biiseillä, ihan helvetin kovalla laulajalla ja napakalla yhteissoitolla. Ja anteeksi ny vaan että ihmettelen, mutta mikä juttu siinä on että KAIKKI sellaiset oikeasti hyvät "kovaa ja korkealta" hevipillimiehet ovat tuollaisia saappaanvarren mittaisia kavereita? Tätä meil Alppilas on mietitty niin maan perusteelisesti ja tarkkaan. Mutta helvetti kun on miehellä hieno soundi...hiukka Tobi Sammettin tyyliin. Starhags paukutti vähän saatanan hyvää perushårdrokkia joka meni vanhalle Lizzymiehelle varteen oikke mainiosti. Illan saldoksi jäi itselle kuitenkin päätös olla enää koskaan ostamatta halpispiuhoja keikkakäyttöön. Perhana että menee hyvällä luvulla kaapelia paskaksi. Ja perkele. Niin hyvä laulumikki Opus69 onkin, ei se oikein kestä raskaampaa keikkakäyttöä. Joutuuko nöyrtymään ja vaihtamaan ne perkeleen 58:t käyttöön...scheissekugel.
LA 17.11. Olenk' mää vallan rokkitähti oikken?
Jiihaa. Soulgrindin kera omalle baarille keikille. Ensin oli (tietysti) mielessä et tottakai mää ny voin oman keikan miksata ja nostaa kaksi palkkiota. Ehkei ny kuiteskaa. Tiskin taakse siis luottomies/juottovasikka Oksu Vuorela vääntämään ja itse nauttimaan ansaitusta rokkitähteydestä. Illan siisteyttä lisäsi sekin hieno tosiseikka että toveri Joens Budde sai allekirjoittaneen uusvanhan rynnäkköbasson viimein maalattua valmiiksi, ja pääsi testaamaan oikein keikalla. Ihanaa.
Soundit saatiinkin tsekattua, Oksu fiksasi hommat totuttuun tyyliin kuosiin pikavauhtia, vaikka meidän partiosta osa myöhäs olikin. Onneksi saatiin lavakin sopivasti edellisellä viikolla levennettyä, et mein läskipartio mahtui remuamaan. Ja pianpa herrat pääsivätkin ravintola Cellan anniskelutiloihin valkovenäläisten, salmareiden ja tuopposten pariin. Siis Oksun ja kitarajumala Billy Cowanan (os. Näykki) kera mentiin chillailemaan rauhallisempaan baariin. Ja ihan hyvissä oltiikin kun kutsu kisapaikalle taasen tuli.
Beautiful Betrayal oli taasen lämppäämässä, mukavia hemmoja ja hemmottaria ovat nämä juniorit, ja ihan mielellään tekee yhteistyötä heidän kaa. Asiallinen bändi. Ja nyt tuli lupaus rikottua, en sitten käynyt stagedaivaamassa heidän keikallaan. Kai sitä sit vanhaksi alkaa tulla kun ei luiden rikkominen kiinnosta.
Oma keikka meni totuttuun tyyliin. Tukkaa heilutellen, pitkin vittuja soittaen, kännissä uhoten ja paskoja vitsejä kertoen. Normipäivä siis. Hauskaa oli aivan koko rahalla, yleisöä oli ihan hyvin ja mukanakin olivat, penteleet. Perkele, mie haluan soittaa enempi keikkoja. Ainakin tällaisia keikkoja.
Aftershowna otettiin sitten taasen muutamat napanderit, taksi alle ja Oksun ja Santtu Mokoman kera ytimeen baareilemaan. Viinahissillä oli ahkerampi duuni-ilta. Hiphei!
21.11. Talkkari Pikkarainen kohtaa Sumerilaisen jumalan...Se on Markku Mardukista moi...
Eli lisää ulkomaanvieraita baarilla. Hellbox Turusta, Cthonic Taiwanista ja Marduk Ruotsista...Kiertueen oma miksaaja hoiteli äänenpaineentarkkailun joten normaalia talkkarin hommaa oli sit tää ilta. Yritin itse asiassa puhua monta viikkoa tämän keikan järjestämistä vastaan, koska en oikein ymmärtänyt mikä itu on ottaa tietyllä tavalla "isoja" bändejä tonteille koska tekniikka ei kuiteskaan ole ehkä sitä mihin heil olis toiveet ja mihin on totuttu. Mutta hyvinhän tää loppujen lopuksi meni kun osasi käyttää hiukka maalaista pelisilmää ja ihmistuntemusta. Puolenpäivän jälkeen siis tonteille järjestelemään ja hiukka ennen load-inniä ryhmän puolalaiset kiertuemanageri ja miksaaja kahvipöytään palaveroimaan. Ja niinhän se taas menee. Ensi kommentti mm. tiskiin, effuihin, kaikkeen on:"Oh no, not possible to do gig with these!" Ja viisi minuuttia myöhemmin pystyykin taas vetämään. Helppoa kuin heinänteko. Sitten laitellaankin jokunen tunti mikkejä ojennukseen, hilataan PA:n yläpäät kattoa kohden ja säädellään. Puolan mies osaa hommansa eli meikä viettää iisiä iltaa, hengailua, valokuvausta...pari oluttakin. Ihan jees.
Hellbox oli hauska, kasarirytkyt kohallaan ja helvetin hyvä meno. Kyl miusta nää (vaikka Turkulaisia ovatkin) on ihan helvetin hyvä bandiittikopla. Rok.
Helenius, Lennu ja leikatun konjamiinin salaisuus...huomaa kieltolappu ovessa.
Cthonic ei oikein pudonnut miulle, vaikka selkeästi hyvä olikin. Liian COF, liian samanlainen kuin kaikki muutkin. Se tradiviulu kyllä toi ihan mukavaa maustetta joukkoon ja toimihan tää, mutta ei miun kamaa. Yleisö kyl tykkäsi. Ja oli hauskaa nähdä baarilla joukko Taiwanilaisia pukumaureja, ilmiselvästi duunin puolesta suurlähetystöltä paikalla.
Taiwanin jamppa ja jampatar tositoimissa...
Marduk vetikin taas erittäin napakan keikan, ei taaskaan minun kamaa ole ollut koskaan, mutta ihan jees. Rytäkkää on livesoitanta ja hyvä meno. Paitsi että se vanha laulaja oli kyl helvetin paljon parempi frontman.
Markku eikun Morgan Mardukista näyttää ruottalaisen närhen munat...
Keikin jälkeen taas muutama naksu, kamat nippuun ja himaan kyljelleen. Menihän se tämäkin ilta.24.11. Tallinna Biennale
Justhinas...aikas raaka viikonloppu sitten. Kerrankin ihan vapaalla koko viikonlopun ajan, tai siis melkein. Perjantaina virman pikkujoulua eli taikashow, illallinen ja jurrista horinaa duunikavereiden kera. Jos ei ny tarkempiin sfääreihin mene niin ainakin ny tajusin miksi Ravintola Safkaan on sitten niin helkkarin hankala saada varattua pöytää. Siis jummoleishön mitkä sapuskat. Köördöfileen äärellä meinasi itku päästä ja jälkiruokajuustojen kohdalla harkitsin kokin naimista (siis avioon, hävyttömät!). Yön tunteina siis himaan ja tyylipuhdas sammuminen petiin. Koska edellisviikko oli mennyt aika lailla burnoutin oloisessa unettomuuden tilassa, iski hyvä safka ja juoma sitten tajun niin tehokkaasti pihalle etten aamulla herännyt kelloon, radioon enkä noin 20 puhelinsoittoon. Hyvä mie.
Eli tyylipuhdas laivasta myöhästyminen aamulla. Noh, suuremmin asiasta masentumatta menin kavereiden perässä seuraavalla lautalla Eestiin ja ehtihän sitä. Kyseessä siis legendaarisen "Savon Mensan" rentoutumismatka Tallinnan yöhön. Olde Hansaan ehdin hyvin illatsuille ja juomaakin taas nautittiin. Suurin osa illan tapahtumista jäänee alaikäisten ja herkkien suojelemiseksi salaan, mutta sen verta yleiseen tietoon tulkoon että ruoka oli saatanan hyvää, toveri Kajuk taisteli noituutta (ilmassa heiluvia valkeita paitoja) vastaan ansiokkaasti, Perttu ei osaa suunnistaa, Levist Väljas on mainio räkälätyyppinen ratkaisu yön tunneiksi jos Tallinnaan eksytte, Depeche Mode -baari on huomattavan ynseä ja Tallinnasta saa taas tauon jälkeen maailman parasta, Nemiroff -merkkistä ukrainalaista vodkaa, jonka maustetut versiot (koivunkerkkä ja hunaja-chili) ovat silkkaa parhautta.
Älyveikot laativat prognoosia ensi vuodelle, mittakaavaa antamassa yksikiveksinen itävaltalainen taidemaalari...ja ilmassa noituutta.Aika velikultia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti