Viikate viuhuu poikki Suomen 8.-10.6.2007

PE 8.6.-07 ValtaRock, Harjavalta

Festivaalikesä alussa, more or less. Viikatteen matkaan kävi siis kutsu, Kapteeni ja Nippala olivat muilla teillä ja varamies numero 142 eli allekirjoittanut hätyytettiin pitkästä aikaa FOHi-hommiin. Kesäpäivä on kuin morsian kun hyppään junasta Lahdessa ja pakollisten kättelyjen, tervehdysten ja torvisoiton jälkeen nousen Punaiseen Paholaiseen (tuttu aiemmilta kesiltä mm. Apulautojen liikkuvana bordellona) ja aloitamme matkustuksen kohti Harjavaltaa ja Valtarockia. Kunnon ammattimiehenä olin ajatellut jättää hönöttelyt vähemmälle tällä kertaa. Pääsemme MELKEIN Hollolaan ennenkuin Kaarle asemoi kysymyksen: "Otatko yhden kylmän?", ja taas mennään. Matka sujuu rauhallisesti äärinokisen musiikin huutaessa, ja vanha luonnonlaki tuleekin taasen selväksi, mitä synkempi musiikki, sitä varmemmin sää pysyy aurinkoisena. Kerran yritän varovaisesti vaihtaa Dissectionin lomassa soineen Mana Manan hiukka punkimpaan ilmaisuun, mutta siitä ei säiden herra eikä Simeoni tykkää. Matkalla syödään vielä maailman hitainta pikaruokaa ennenkuin bussi kaartaa Harjavallan tapahtumahorisonttiin, ja toiminta alkaa...
Siis mikä toiminta? Koska aikaa on runsaasti, festivaaleilla on tässä vaiheessa enemmän järjestysmiehiä kuin yleisöä, catering ei ole paikalla ja sääkin tuntuu vaihtelevan, parkkeeraamme nurmikolle nauttimaan virvokkeita ja seuraamaan Kaarlen verbaliikkaa muutamaksi tunniksi. Illan aikana seuraan liittyvät puuttuvat lampaat, viimeisenä suomalaisen rock-kitaroinnin Öövini, Arwo. Riemua lisää myös illan päätähtösen Agneksen saapuminen paikalle, pääasiassa siksi että aidolin crewssä vaikuttaa vanha rintamatoveri, legendaarinen tirehtööri Ari "Sumi" Suomi. Terviiset vajhdetaan ja piakkoin päästäänkin hoitamaan illan tanssit aluilleen.
Tekniikka ei ole ollenkaan hassumpaa, asiallinen uudennäväkkä Crestin tiski ja varsin terveeltä (vielä tässä vaiheessa ja asemassa) sundaava PA. Ja Viikatteen kanssa on aina etupäässä helppoa, koska lavalta tulee niin bändin kuin monitoripäällikön puolesta ns. valmista tavaraa. Asiaa. Nopeahko linetsekki, tulee riittävällä paineella ja laadulla, bändikin tuntuu olevan tyytyväinen. Introa pyörimään ja alakulovaroitus on sitten annettu. Muutaman biisin ajan säätelyä ja ei valittamista. Kunnes hyppään miksutinteltasta pihalle ja astun PA -linjalta hiukkasen sivuun. Sitä on sitten sumputettu alapäät mystisesti niin, jotta kolme metriä linjalta sivussa botne katoaa täysin. Wiklundi iskee pintaan mutta tälle nyt ei sitten mitn voi. Keikka on joka tapauksessa loistava, kuten V:llä yleensä tapaavat olla. Ainoa ylläri tulee loppuvaiheessa, koska olen unohtanut täysin vilkaistakkaan Arwon taustalaulun kompuraa. Normaalisti mieshän pistää kauniisti ja korkealta, mutta intoutuu karjaisemaan tunnussanan AJAKAA!!! mikkiin sen verta lemmymäisellä voluumilla, ettei jää kalja-alueellakaan epäselväksi kellekään mitä pitäisi tehdä. Ennenkuin heitämme lusikan nurkkaan se on syytä painaa pohjaan sanoo Kaarle, ja me pojat tilaamme pullon jaloviinaa ja asbestihanskat ja poistumme Fakta Homman tunnarin soidessa takavasemmalle.
Keikkahien kuivuessa maistellaan parit lonkerot, tyhjennetään lava bussin täyttyessä ja ahdistellaan heinäseipäillä kauemmaksi paikallisia, jotka meinaavat liki väkisin raahata voipuneet muusikot yösaunaan mökille joka on "ihan tuossa pikku matkan päässä". Ne on ne pellavanväriset pulisongit kun villitsee naisen kuin nuorukaisenkin. Kiusauksille ei anna periksi kukaan vaan jo kotvasen kuluttua iloinen retkue nousee punaiseen autoon ja suunta nokan kohti Tampereen kaunista kaupunkia ja onnellista yöpymistä rauhallisessa Ilves -hotellissa. Kiitäessämme läpi kesäisen yön Turbonegron soidessa tekee ystävämme Jalo "Jalmari Finne" Viina kierrostaan pienen pöydän ympäri ja suunnitelma alkaa muotoutua: " Eiköhän kuitenkin ihan baarilla viel yhdet?" Houkutusta lisää se, että Tampereella juhlitaan Sauna Open Airia ja kaupunki lienee siis täynnä mitä erilaisimpia pitkätukkia, Tuonelan tienviittoja, roudaushenkilöitä ja muusikonretkuja. Kassit lentävät pikavauhtia huoneisiin ja juoksuaskel kiidättää allekirjoittaneen, Kaarlen ja Simeonin kohti mansehevin mekkaa, Inferno-baaria, jossa tuntuu liki kotoisalta, koskapa joka toinen tuttu Helsingin päästä on löytänyt tiensä samaan ravintolaan. Sitäpaitsi baaritiskin takana juoppoja palvelevat miehet parhaasta päästä, Turmion Kätilöissäkin pahennusta aiheuttava Spekkeli ja aikoinaan Diablossa rummuttanut Mr. Kemppainen. Loppuilta meneekin erinäisiä värillisiä drinkkejä (suosittelemme lakumaitoa eli valkovenäläistä johon on terästykseksi huitaistu salmari sekaan) kaadellessa ja sekavia sopotellessa. Aamuyöllä vaihdetaan vielä sekunti kuulumisia hotellin ovella tuttujen kera, jonka jälkeen aurinko nousee, Papa laskee.

9.-10.6.07 East Rock Biker Meeting, Polvijärvi

Aamukin valkenee kirkkaana, pahanmakuisena ja aivan liian pian. Allekirjoittaneen vielä selvitellessä ajatuksiaan punkan pohjalla, suuntaa toveri Kaarle jo kohti levykauppoja. Mistä tällä miehellä riittää energiaa oikein? Klo 11 liikahtavat pyörät Hatanpään Valtatiellä ja matka kohti itäisen Suomen ihmemaata alkaa. Tiskijukkana toimii Herra K, ja matkahan meneekin suotuisasti pelkästään Motörheadin No Sleepin ja Slayerin tuplaliven parissa. Välillä nautitaan jäätelöä ja lonkeroita, keskustellaan henkevästi elämästä ja musiikista (vieläpä kovalla ja rötisevällä äänellä) ja poltellaan tupakkia erilaisilla bussipysäkeillä. Matka itään tuntuu kestävän liki ikuisuuden, mutta etenee sateiseksi muuttuvan maan läpi sujakasti.
Illansuussa saavutaan viimein Polvijärven Huhmareeseen, parkkeerataan bussi ja nautitaan heti vallan mahdoton päivällinen. Roudaus hoituu näpäkästi mönkkäreillä parkkialueelta pienelle mutta viehättävälle takaisalueelle, ja sitten taas odotellaan. Keli voisi olla parempi mutta tunnelma on lämmin, ollaan sentään Savo-Karjalassa ja festareille on buukattu pelkästään mukavien ihmisten orkestereita. Kuulumisia vaihdellaan Blaken, Subbareiden ja allekirjoittaneen aseveljien, Tohmajärven Duncesin kanssa rennoissa tunnelmissa. Hyvä boogie.
Iloa lisää se tosiseikka, että festivaalin tekniikan lapsenvahtina toimii legendaarinen Jojensuun Kuronen, mualiman mukavin äänimies. Kun Kurppa on paikalla ei tartte miettiä toimiiko vai ei. Toimii aina. Jo Duncesin keikan aikana huomataan että soundi on kohdillaan eikä kysyttävää jää. Ja bändihän on perkele loistava, kunhan vaan poikat saisivat kunnon kustantajan alle niin kohta on keskieuroopan lavoilla tunkua. Blake jurmuuttaa oman settinsä läpi sellaisella raivolla ettei taida jäädä myöskään kellekään seliteltävää. Yleisöä saisi olla enempi, mutta kyllä täällä viihtyy. Sitten aletaankin taas hieromaan V:tä esiintymiskuosiin rauhallisella mutta ripeällä tahdilla. Nopiasti linjat läpi ja eikun Haaskalinnut saalistamaan. Sundi asettuu kohdalleen aikas nopeasti, mutta mikäs on vääntäessä kun orkesteri soundaa lähtötilanteessa jo näin asialliselta. Keikka on taas mahtavuutta ja Kallen välisuplikointi muokkautuu kevyesti festivaalin HD -painotteisuuden takia:" Ja seuraava kappale ei tarkoita että ketään pitäisi syrjiä ja tai jättää pois, vaikka sen nimi onkin Ei Enkeleitä"...Paikalla olleet tanskalaiset Helvetinperkeleet eivät onneksi humalatilaltaan ymmärrä Kymenlaakson pojan jaarittelua. Pian on taas asbestihanskat edessä ja V laskeutuu lauteilta.
Pojat alkavat tehdä pikaista lähtöä, mutta allekirjoittanut huomaa mielenkiintoisen dilemman; A) bussi menee Kouvolaan, josta pitäisi itse vielä päästä Helsinkiin. B) Suomen yöllinen julkinen liikenne on perseestä. Onneksi pikainen tiedustelu takaa Papalle paikan herrojen Sub Urban Triben linjurissa ihan kotiovelle saakka. Tosin hiukka myöhemmin. Noh, jääpähän aikaa hengailuun. Lausun jäähyväiset V:n porukalle, ja pojat suuntavat Kutterin nenän kohti etelää. Itse siirryn tarkkailemaan Subbareiden keikkaa. Toimii. Ja sitten onkin aika hilpaista klubin puolelle, jossa piakkoin aloittelee vanha suosikkiorkkani Melrose. Ja jumankeka että lähteekin. Tarjolla on siis parasta rokkia, hyviä juomia, runsaasti loistoseuraa eli setit suht kunnossa. Bussi liikahtaa vasta puolen viiden aikaan aamulla joten aika hyvässä ehditään olla. Heti lähdön jälkeen kaikki nukkuvat ja allekirjoittanut ottaa vastuulleen bussikuskin hereilläpitämisen eli häiritsemisen huonoilla jutuilla. Suomen läpi tullaan aikas rennoissa meiningeissä ja kun bussi laskee väsyneen miehen kotiovelle (kiitos suuri, pojat!) yhden aikaan sunnuntai-iltapäivänä, alkaa olla ukko valmista kamaa nukkumaan. Siispä suihkun kautta uneen ja koht uusia seikkailuja. Iso kiitos mukana olleille, ja anteeksi kaikki.

Väsypappa