Tuskaista toimintaa...taas!

28.6.07 Tuska Warm Up, Tavastia, Helsinki

Jumalauta! Se on sitten taas jokavuotisen hevihelvetin aika. Duunista päästyä käyn pudottamassa Nightlifeen Kallioon syssymmällä paikalle tulevan kiinteän PA:n paikoille korvaavaa läjää, eli hetki taas ihania laatikoita, joista Alankokin jo 90-luvulla lauleskeli. Illaksi ei ole mitään erikoisempaa hommaa, joten vanin keula kääntyy Tavastialle jossa vietetään lämminhenkistä perhejuhlaa. Lavalle meinaavat astua Viikatteen pojat ja Rautiaisen Timppa yhtyeineen. Kierona miehenä tuuppaan pakettiauton kylmästi Tavan eteen ja peruutan mahdollisimman kiinni V:n punakoneen keulaan kiinni. Kyllä tästä joku parkkipirkko hämääntyy ja luulee että auto olisi oikeasta syystäkin paikalla.
Sisällä alkaa taasen pitkällinen moikkausseremonia, Rautiasen miähiä ei olekaan tavannut pitkiin aikoihin. Kupposia kuumaa nautiskellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Kun poikat aloittavat soundcheckinsa siirrymme Kaarlen kanssa Ilveksen puolelle yksille kylmille ja jupisemaan suomipunkin nykytilasta. Paikalle hiipuu myös Martikaisen Jarkko jota ei enää, maalaisherra kun on, kovin useasti tapaile. Seuraan liittyy myös tuo Suomen bändibussikuskien Triple H, Ahlgrenin Ile. Liiton mies jonka suhtautuminen bussissa nököttävien poppareiden sekoiluihin ja keulimisiin on jo muodostunut selkeäksi legendaksi. Mitäs yhteistä on popparilla ja rannekellolla? Ei sitten yhtään vitun mitään. Niinpä.
Rautiainen aloittaa keikkansa kymmenen kanttuuseen kuin varkain, ja kyllähän tämä taas toimii. Petosalmikin on palannut ruotuun ja kyllähän se on hienoa seurata jynktologian maisteria taas tosihommissa. Hittiä tulee toisen perään ja meinaa toimia. Ja rummuissa tietysti (lehtitietojen mukaan) Suomen persaukisin rumpali ja Sechuanin hyvä ihminen, Lammen Jussi, jonka groovea on aina kiva kuunnella. Keikan loppuun vielä allekirjoittanutkin huudetaan lavalle ja niinpäs taas pääsee vetämään vanhaa Lyijykomppania -hittiä Jaloviinamiestä. Ja heti kun riffi lähtee liikkeelle, tulee vanhasta muistista ihan selkeän krapulainen olo. Oli se melkoista rallia aikoinaan.
Viikate vetää perusvarman setin ja kyllähän se soundaa loistavalta kun on oikeat miehet puikoissa. Keikan jälkeen joristaan viel takahuonetiloissa hetki mukavia, ja sitten kohti kotia. Allekirjoittanutkin onnistuu kieltäytymään runsaista jatkobaarikyselyistä koska aamulla on taas oltava sorvin ääressä hyvissä ajoin. Pistäydytään vielä bassotaiteilija Ursinin kanssa yökahveella ja sitten kuulaa tyynyyn. Huomenna alkaa juoksu.

29.6.07 Tuska Open Air, Helsinki

Alkuperäinen plaani oli suorastaan loistava. Vapaata koko Tuskan ajan, ekaa kertaa monen vuoteen. Lauantai-iltana Ajattaran miksaus Nosturilla ja lisää biletystä. Ja kuinkas sitten kävikään? Piakkoin on varmaan yritettävä oppia sanomaan ei johonkin. Ensin aamulla duuniin, päivä melko hektistä kitaranmyyntiä ja tietokoneongelmien kanssa painiskelua, iltapäivällä kiireen vilkkaa Nightlifeen kasaamaan PA:ta pystyyn ja vireeseen. Sieltä Virgin Oiliin ratikalla, Hassinen soitteli aiemmin ja tarvitsi Blakelle kitarateknikkoa...en sanonut ei. Kassellaan nopeasti poikain vehkeet läpi, horistaan scheissea ja sitten kipikopi Kaisaniemen puistoa kohden. Passin saaminen kestää hetkisen parin väärinkäsityksen vuoksi tovin, no, onpahan aikaa notkua portilla ja moikkailla tuttuja. Onneksi veli Vesku, Ajattaran kitarataiteilija ja bänditoveri Blood Royalista jeesii selvittämisessä ja eipä aikaakaan kun istumme VIP -baarissa nauttimassa kylmiä lonkeroita. Ilta menee normihommissa, hengausta, tuhat ja neljä tuttua ympäri maailman moikattavana, perusmeno. Immortaliakin ennätetään jossain vaiheessa väijyä, mutta ei nyt oikein norjalainen nokisuus jaksa innostaa kirkkaassa ilta-auringossa. Fuck The Sun! sanoo Blashyrkhin mies ja me jatkamme vaeltelua. Ja pianhan tuo alkaa olla aika suunnata nokka kohti Virgin Oilia ja hommiin. Tai no...kevyttä kitarankantelua pikkupäissäänhän tämä enemmänkin on.
Vielä minuutti ennen Blaken lähtöä on kaikki loistavasti. Kaikki toimii, bändi on hyvällä tuulella....ja sitten tulee keikan aika. Kitarataiteilija Sami onnistuu ensimmäisellä kosketuksella polkaisemaan hienon multieffupaavonsa ns. pillun päreiksi ja rouhiminen loppuu siihen. Ei muuta kuin Korgista piuhaa irti ja taas mennään. Piuhaa vaihdellaan kyllä reiästä toiseen sitten pitkin keikkaa, ja kyllähän se siitä. Yleisö on pähkinöinä ja apinanpaskana, hyvältä soundaa ja kyllähän tää nyt on yksi niitä Suomen kovimpia liveakteja, ei kysyttävää? Keikan loppu saakin sitten hiukka traagisemman käänteen kun Veli Hassinen päättää lopettaa show'n kuperkeikkaan kitara kaulassa. Marshallin takaa ennätän näkemään kun tossu vilahtaa, ja seuraavassa hetkessä yltäpäältä veressä oleva Sami ojenteleekin kitaraa pois. Virityslapa tapasi otsan ja otsa oli heikompi...Onneksi ripeä henkilökunta saadaan paikalle pikaisesti, ja pää teipattua. Pahalta se kyllä näytti hetken aikaa. Noh, kamat pussiin ja muutamien jälkeisdrinkkien loputtua tossu horjahdellen yöbussille ja kotiin, koska huomennahan on...arvasitte oikein, normipäivä.

30.6.07 Tuska Open Air, Helsinki

Ja normipäivähän alkaa kahden aikaan iltapäivällä varsin vapisten ja jaffan voimalla. Tää on taas niin tätä. Noh, hetken selviytymisen jälkeen ratikkaan ja kohti Virgin Oilia. Talonmiehen hommia olisi tämä ilta, ja tykitystä sen verta kuin pää kestää. Ja sehän kestää. Iltapäivä menee totutusti PA:ta viritellessä, poppareita odotellessa, pizzaa ynnä lonkeroa nauttiessa ja äänenpaineen ja -laadun tarkituksissa. Aikataulu on rauhallinen, ja saadaankin soundtsekit valmiiksi ihan ihmisten ajoissa. Suurempia ongelmia ei löydy, Virginin läjähän kyllä toimii aina ihan kelvosti. Pienen monitorikierron etsintään menee hetki, mutta sieltä senkin saa napitettua hevokkoon. Ja sitten taas tossua alle ja puistoon scenettämään toviksi.
Tuttuja löytyykin taas, lonkeroita kumoillaan ja selkiä taputellaan. Isis toimii oikein mainiosti mutta ei se vaan tuommoinen tunnelmointi ole parhaimmillaan isolla festarilavalla suulberin paisteessa. Emperor onkin sitten sen verta nokista että iskäkin uskaltautuu yleisöön ja kyllähän se nyt jumalauta toimii kuin takkatikku stavekirkon nurkan alla. Aivan kuninkaallista menoa. Kiertuepoikani JP:n keralla otetaan tuikut ja hoilataan sitä Thuspakethenightspirittiä niin että ääni meinaa lähteä kokonaan. Rokrok. Empun lopetettua onkin sitten taas jo hoppu duunihommiin ja sit mentiin.
Virginiin ehtii jo ihan kelpo määrä porukkaa kun legendaarinen tähtähmitähähcorepoppoo Cause For Effect kapuaa lavalle ja raapii puolisen tuntia sen verta tanakkaa jatsia että yleisö ei toivu aivan heti. Enkä miekään. Äimänä jo siitä eka kerrasta joku vuosi takaperin kun Parta-Sami lahjoitti miulle näiden ekan lätyn perusteella "Jätkä tykkää tästä AIVAN varmasti"...ja näin kävi.
Sitten seuraa miulle tuntemattomampaa kauraa eli Domination Black. Aivan vitun hyvä. Perinnetietoista hevanderia hyvällä laulajalla ja hyvillä biiseillä. Toimii. Itsellä on alussa hiukka ongelmia vokaalien kuuluvuuden kanssa koska vaihtamaan lennossa hajonneen kompuran tilalle uuden. Ku ehän mie tajunnu et se siitä kompurasta oli kiinni. Mut kyl se sieltä löytyy. Hyvä meno.
Välillä olen itse jo siirtynyt valkovenäläiseen ja lavalle nousevat Göteborgin hullut eli MAN. Mukavia miehiä ja toimii livenä mut ei ihan miun kamaa. Ei missään nimessä huono. Vaan jykevä kuin mikä. Ja yleisökin tuntuu arvostavan. Ja panteraa tulee viel ylimääräisenä et pittikin saadaan aikaan. Wall of deathia ei kuitenkaan synny eli illan bodycount on vielkin pyöreä nolla. Metal.
Kun illan päämiehet eli Torture Killer kapuaa mutiloitujen haudasta framille, alkaa meno olla ns. katossa, ja Tonykin kantaa meikälle lonkeroita oikein jonossa. Voiton puolella ollaan ja kyllä tämmöinen visvaisempi dörtsi potkii kun sen oikein hyvin soittaa. Loisto bändi, vaikka Chris Brnes onkin vieläkin pussy. No, amerikan pelleä ei ilta kaipaa vaan suomen poikat tykittävät sen verta ankarastio et tähän on hyvä lopettaa. Ja aloittaa ite assii.
Ja asiahan aloitetaan takahuonetiloissa Talevan kanssa ns. jallun korkkauksella. Duunia on painettu ja oltu eli ny voi hiukka porottaa. Virginin sulkeutuessa parkkeeraamme hanurimme baarin ulkoportaille, mukana on koko MANin poppoo ja lukuisa joukko muuta sotaväkeä. Jatkothan tästä syntyy. Toverien luokse Töölöön useammalla taksilla, viinaa erinäisistä paikoista ja superdisko käyntiin. Jatkojen jatkot alkavat aamuyhdeksältä Pub Peten terassilla sen auettua, ja loppuvat kymmeneltä kun henkilökunta lopettaa meille tarjoilun. Tässä vaiheessa alkaa koti kutsua ja suuntaan kohti kotia ja unia. Ja illalla herätessä olo on sellainen ettei festareille jaksa lähteä. Mutta hyvät tuskat. Taas kerran. Ensi vuonna uusiksi jos saamme sinne asti elää.