5.10. Nightlife Helsinki – D-Ray, Worth The Pain
Asialliset hommat. Jytyn kopla päätti sitten tehdä tällaisen one-off tyylisen comeback –keikan frendin synttäreillä. Aikoinaanhan (onko siitä oikeasti jo yli seitsemän vuotta aikaa?) pappa kierteli myös näiden poikain matkassa valoja limputtamassa pitkin Suomenniemeä ja aiheuttamassa pahennusta ympäriinsä. Ja kylhän näiden miesten kanssa viihtyy. Kun kipaisen duunista Naittariin neljän aikaan, ovat pojatkin jo paikalla. Kamoja sisälle ja pikkuhiljaa tsekintynkää, koska illan pääesiintyjää ei kuulu paikalle (oli pojilla hiukka väärää infoa siitä milloin tänne sisään pääsee, ei se mitn...). Ja asiaahan tää on, pojat eivät ole soittaneet kimpassa tosiaankaan seitsemään vuoteen ja kyllähän tää silti lähtee ihan helevetin hyvin. Ja kun bändillä on soundi kunnossa ja Nico Hartosen tasoinen laulaja, on äänijampalla helppo elämä.
Ja illemmalla (meinasin myöhästyä kun unijukka väänsi niskat nurin soffaan) sitten keikka. Helvettiläinen. Tuntuu et aika moni on oikeasti kaivannu tätä orkkaa, koska runsas yleisö on ihan tulessa. Bändihän tosiaan toimii kuin juna, ja fiilis on tiskinkin takana katossa. Jossain vaiheessa tulee taas juoksua, koska toisen puolen virtajako päättää sanoa sopimuksen irti ja puolet PA:sta ja backlinestä pimenee. Noh, uutta letkua kehiin ja homma jatkuu. Encoretkin vaaditaan ja liki joka välissä lavalta nostellaan maljoja illan sankarille. Hyvä meno.
