Paragallo vaan, pojat...

LA 20.10. Nightlife, Kallio - Skyforger (Lat), Kawir (Gre), Slugathor

Ja pikkuista krapulantynkäähän se sit aamulla tarjosi. Mutta ei mitään maata kaatavaa, lepoa ja lounasta...ja iltapäivästä tossua taas kohti illan haasteita. Skyforgerilla oli oma äänimies mukana, joten helpotti tää ilta hiukkasen. Hetken punnerruksen (Muista: Osta lisää mikkipiuhoja ja pattereita DI -bokseihin! Tästä lähtien pyydä kaikilta bändeiltä lavakartat etukäteen!) jälkeen saatiin kamat lavalle, mikit kiinni ja Latvian pojat soundcheckaamaan. Ja kyllähän nää sit jaksoivat hieroakin. En toisaalta ihmettele, ei tää aina ensikertalaisena mikään helppo huone ole vetääkään. Ja kun näillä folkkimetallisteilla on viel kaikennäköistä pilliä, jouhikkoa ja säkkipilliä mukana niin helppoo ei oo. Mutta toimii kuiteskin, hyvällä yhteistyöllä ja huonolla kielellisellä kommunikaatiolla. Onneksi ei ollut alakerrassa teatteria tälle illalle niin sai hieroa sen minkä halusi. Kawirin soundcheckkiin jäi vielä ihan loistavasti aikaa (Slugat ei moista sitten halunneetkaan tehdä). Kreikan pojillahan oli ihan hyvä meno, hiukka semmoista taiteellisempaa bläkkiähän sielt tarjoiltiin, ja soundinkin sai asettumaan loppupeleissä varsin selkeäksi. Ja illan aikana tuli sitten tutustuttua miehiin paremmin ja paljastui hämmentäviä kytkentöjä. Laulutaiteilija ja kitaristi jaksoivat vaahdota loppuyöhön asti meikän vanhasta orkasta Nattvindens Gråtista, kovia faneja ovat kuulemma olleet sieltä ekasta levystä alkaen. Kaikenlaista sitä kuuleekin. Vaan mikä ettei.
Slugat purskuttivat varsin asiallisen keikan, edellisiin kertoihin kun oon näitä nähny tai miksannut kyseessä oli kuin eri bändi. Eli siis alkaa toimia. Ja laulutaiteilijaakin oli kielletty laittamasta sitä kuolemalle löyhkäävää lavarättiä päälleen joten ei tarvinnut tällä kertaa lounasta nieleskellä uudemman kerran. Vahvaa döödistä, toimii.
Sitten Kawirit lavalle, hiukka ristiriitaista vastaanottoa saivat. Joillekin bändin antaumuksellinen ja visuaalinen meno putosi lujaa, joillekin ei sitten millään. Minä kyllä diggasin ja meno parani loppua kohden varsin maukkaaksi. Onhan se hiukka...teatraalista miunkin makuun mutta mikäs tässä. Ainoa ongelma etupäässä on kitaristin genreuskollinen soundi (nokista, kovin nokista on...) jota ei saa oikein hallintaan millään. Mut asiallista hommaa kuitenkin.
Skyforgerin aikana sain sitten siirtyä nauttimaan kolpakon ja diggailemaan. Ja kyllähän Taivaantakoja on pudonnut minulle jo pitkän aikaa, eikä tämäkään kerta ollut sen huonompi. Rehvakas meno, hyviä biisejä ja yleisö mukana. Tykkäsin kovin. Managerinsa tipautti viel miulle lätyllisen Latvialaista folkkimenoa, joka onkin soinut niin perhanasti viime viikon ajan. Iso kiitos. Ja sittenpä taasen yön pimeinä tunteina mikit pois, hiukka ärhentelyä poppareille että siivoaisivat kamansa hevokkoon ja taas kotio ja taju pois. Ja lepoa pari päivää. Jopa.
Ja viikolla tuli sit tietoa että järjestäjän Metal Warningin pojat olivat saaneet oikein palkinnon Somnium -stipendin muodossa. Iso onnittelu multakin Immulle ja pojille, oikeaan osoitteeseen meni. Ja hyvä että Raivorannan muisto säilyy tässäkin muodossa. Luistoa kunnioittaen.