lauantai 6. lokakuuta 2007

Ampukaa äänimies Pt. 666

Ke 26.9. Nightlife, Helsinki - Darkened Nocturnal Deathcult (Ger), Gallhammer (Jpn), Denial Of God (Den)

Justhinsa joo. Välillä ei sitten mene putkeen niin sitten millään. Tässä sitten on ehtinyt joo muutaman illan toimimaan Nartun talkkarina, siistejä sisähommia ja tollai, ja positiivinen menohan siel on aina. Henkilökunta on äärimukavaa, ravintolapäälliköksi on valittu maaliman kivoin ihminen, tila aiheuttaa välillä päänvaivaa mutta kyllähän tää valittu dB:n Fiftyline PA funkkaa parhaimmillaan kuin hirvi. Mutta välillä tulee sit tällaisia iltoja. Ihan positiivisella menolla alkaa, bändit on ajoissa paikalla, backlinekin...ehhh...on ja aikatauluissa pysytään. Illan pääesiintyjä ei sitten halua tehdä soundtsekkiä joten japanian tytöt lavalle ja menoksi.Kielimuuri hankaloittaa toimintaa kun ei tytöistä kuin yksi puhu mitään englanninkieleen viittaavaa. Gallhammerin levythän ovat silkkaa asiaa, Tomppa G. Soturin varjoista on luotu jotain ihan omaakin. Kaunista noisea. Ja noiseahan se tytsien soundi todella onkin...yritäppä tästä säromerestä poimia jotain ulos. Varsinkin kun rumpalineito ei varsinaisesti hakkaa kauhean kovaa ja laulukin on aikas hentoista korinaa. Mut raivolla soundilla. Nooh, saadaan ny ainakin monitorit ok ja illemmalla lissee. Sitten DND tsekkiin ja hiukka järkevämmällä pohjalla saadaan tutkittua. Bändi raapii ihan ok ja laulajakitaristi (taas yksi neitokainen) vetääkin sellaisella raspisoundilla että oksa pois. Eihän tän tyylinen bläkki meikän kamaa ole mut raivo on meno. Tässä vaiheessa jo alkaa PA huolettaa, hiukka omituisella soundilla tulee ja keskialuetta ei oikein saa poimittua esille. Palataanpas tähän myöhemmin. Homma kuiteski saadaan valmiiksi ja sitten hengaillaan.

DNS kapuilee lavalle sovittuun aikaan ja puhaltaa bläkit meneen. Vielä tässä vaiheessa homma on jotenkin kasassa, ihmisiä ihan jees ja saksan soturit hilpovat veret päässä. Prima, Otto! Tuntuu vaan siltä et kamoja joutuu tykittämään ihan vitun lujaa et mitään kuuluisi. Ja pää jäässä yritän eq:lla korjata. Vittu. No ettepäin sano mummo kumollaan.

Gallhammer lavalle ja sitten alkaakin vituttaa kunnolla. Koska kaikki tietenkin haluavat NÄHDÄ tän bändin, ja lava on 30 cm korkea, porukka tuppaa sitten tiiviiksi lavan eteen. Ja PA:n. Ja koska sattuneesta syystä fiftyline on vielki lattialla, demppaantuu musa sitten liki kokonaan. Kolme metriä PA:sta ei mistään saa enää mitään selvää, ja lähemmäksikään ei sitten pääse tutkimaan mitä pitäisi duunata. Sen verta saan tarkkailtua että mutaahan se on soundi, basistineiti riipaisi läjänsä viel aivan helvetin paljon kovemmalle kuin tsekissä joten se särömeri peittää kaiken alleen. Tähän lisäksi se seikka että neiti huutaa noin metrin päästä mikkiin niin ei ihme ettei mitään kuulu. Wiklundi iskee pintaan ja kaikkeni yritän. Saatana kun tätä bändiä on odottanut näkevänsä ja sit itte osaltaan mokaa homman. Vittu. Niskalaukaus.

Ja ettepäin bläkin tiellä. DOG aiheuttaa sitten jo hiukka harmaita hiuksia lissee, pojat kertovat vartin ennen keikkaa, kesken kiireisen vaihdon et joo, heillä onkin langattomat (neljän neliön lavalle, jep jep), voikko mennä laittaan nää kuntoon ku me viel meikataan. Pojilla oli kyl mukana omakin roudari, joka vaan kohtasi juomateknisiä ongelmia ja riipoi ittensä sammuksiin Gallhammerin puoleenväliin mennessä. Välillä yrittäen kuitenkin tulla miksauskopin seinästä läpi halailemaan meikää kun oli niin vitun hyvä meno. Danskepölser for alle, smörrebröd og brännvin vittu. Toinen heidän teknikkonsa keskittyy lataamaan pahvisia hautakiviä lavalle ja sytyttelemään kynttilöitä. Kiertueen järjestyshenkilöt (kiitoksii taasen Turun poikat, hienoja miehiä olette työ) yrittävät parhaansa rumpusetin yms. kanssa, mutta mites ny laitat tuntemattomalle miehel eka kertaa setin kuntoon. Mieshä sitten oikein suutahtaa kun joutuu tulemaan maskit pääl asettelemaan rumpujaan. Ja sitten sitä kitaristin langatonta ei ees saada toimimaan, piuhaa kiinni ja menoksi. Ja tässä vaiheessa kysynkin: Minkälainen kitarataiteilija odottaa siihen asti kun intro pyörii et alkaa edes tutkimaan minkälainen soundi vahvistimes mahdollisesti on? Siis häh? Triaxiksesta puhdas kanava päälle ja sitten pari säröpedaalia perään. Apua. Ja oikein arvattu...pelkkää diskanttista särösirkkeliä sielt tulee. Ja balanssi aivan pitkin vittua koko orkalla. Nooh, säädellään muutama biisi ja asettuuhan se, kai, edes jotenkin. Mutta rehellisesti sanottuna ihan vitun huonolla soundilla mennään. Ampukaa miut edes. Keikka mene kuiteski loppuun asti ja yleisökin kai hiukka diggaa (paitsi meikästä, koko ajan joku vittuilemassa et mitn ei kuulu...ja ihan asiasta kyllä. Vittu.). Tosin kyllä taisi japanian tyssilauma olla illan selkeä pääesiintyjä liki jokaiselle. Illemmalla viel roudauksen aikana kuulen et tanskalaiset ovat erittäin tyytymättömiä siihen et heidän kamojaan ei roudattu valmiiksi ja muutenkin on hiekkaa pillussa. Jepjep, en kadehdi KRK:n poikia. Rundin eka keikka ja sillai.

Ja mites se PA sitten. Pari iltaa myöhemmin Oksu ja Beavis tutkivat aiheen ja niinpä on joku huumorveikko käynyt vääntelemässä kaappien takaa trimmiruuvit kivasti ristiin vituralleen, ettei ihme et pientä vaihevirhettä tulee. Kiitos vaan tästäkin. Voisin kätellä jos joskus tapaan. Mutta ettepäi mennään. Parhaita hommiahan nää silti on.

Ei kommentteja: