Suuri Hiljaisuus Loppuu...tai ainakin katkeaa...

No persetti! Taas on bloggaamisesta aikaa, mutta syykin lienee hyvä. Keikoillahan on hiukka käyty, Scourgerin ja Million Dollar Beggarsin kera, Killer Wolvesia ja Vanguardia unohtamatta, pistojen muodossa. Kiitos kaikille osanottajille ja lisää paskaa housuun. Niinä hetkinä kun kirjoittamista olisi voinut harrastaa, päällimmäinen luonteenpiirteeni eli pohjaton laiskuus (yhdistettynä pahaan työnarkomaniaan vielä, omituista eikö?) on estänyt raapustamisen, koska on pitänyt maata sohvalla englantilaisen huumorin, kasarihorrorin ja hollywoodviihteen parissa. Progeakin on tullut kuunneltua, syntinen saatana kun olen...

Studiossa tuli pistäydyttyä vierailemassakin, Klamydian uudelle levylle huutamassa niitä ääniä jotka Jokisen Veskun mielestä "eivät ole ihmisestä". Eli karjumassa kurkkutorvea pihalle ja hiukka myös kaunista uuu-uuu -kuoroa livertelemässä. Mukavat oli sessiot Villvoxilla, Laurilan Arska oli puikoissa ja mukava sessiohan se oli taas. Viinaakin juotiin, yllätys yllätys.

Ajan on kuitenkin pääasiassa vienyt Survivors Zeron levynteko, biisien hiomisen, hienosti sanottuna pre-productionin, treenaamisen ja viimeksi studion merkeissä. Ja melkomoinen lättyhän tuosta on tulossa, vaikka sen itte sanonkin. ensin työstettiin biisit demoiksi kotistudioissa, sitten vietettiin iltoja Roihikan treenikampuksen interiöörissä näpit ruvella, ja loppujen lopuksi vietettiin kaksi viikkoa Suokin legendaarisessa Seawolfissa, Majurin ja Hannun viehättävässä kortteerissa. Tuottajaksi riipaistiin ruottinmaalta Jonas Kjellgren, josta on tullut aiemminkin mainittua. Ja oikea valintahan tuo oli. Va fan, pojkefan!

Seawolfhan on yksi parhaista komeroista jotka studion nimeä tässä maassa kantavat, tilat ovat loistavat, meininki kohdallaan, ukot mukavia ja tekniikka ei muodosta ongelmaa. Paljon kertoo se että kun eka kertaa käytiin ruottin mies kentältä ja vietiin saarelle, oli ilmassa viel mietintää et jos ny ei sohvamajoitus hemmojen kotona käy, pannaan mies sitten hotelliin. Ekan kymmenen minsan jälkeen mies oli väenväkisin sitä mieltä että hän haluaa ehdottomasti asua studiolla, kerran elämässään kun moiseen linnaan asumaan pääsee...Suokki vei sytämen, kuten iskelmässä sanotaan.

Sessioista on tarkempaa höperöintiä meidän nettisivuilla (engelsmaanian kielellä tosin) joten täällä voi käydä ihmettelemässä. Kuviakin on ja kaikkea. Sen verta audiota puhun et lopputuloksesta sen kuulee, oikea, laadukas laite oikeaan paikkaan niin ei tartte pyristellä (Neven etuset=rumpusundi on juhlaa, kuten ny muukin...Manleyn putkimikki suun eteen ni jopas...vitsi mie tykkään härpättimistä) miksauksessakaan paljoa. Alustavat miksaustiedot Ruottin perämetsistä kertovat että homma sujuu loistokkaasti, ei tartte hirveästi ruuvata. Jäämme odottamaan tulosta. Syksyllä on lätty sitten käsissä, täällä voi käydä kasselemassa ennakkotietoja, täkyjä, sisäpiirin infoa ja kilpailuunkin osallistumassa, palkinto tulee olemaan TODELLA jämäkkä. Mutta se mainostuksesta.

Lisää kirjoittelua seurannee piakkoin, huomenaamulla pitäisi hypätä Roaddogin autoon ja suunnata keula kohti Kuopion Henkkaa, Beggarsin miksaushommat mielessä. Kuopion kavereiden kanssa voisi ehken myös maljankin kaataa...ehkä. Ja sunnuntaina sitten samalla porukalla Nosturiin lämppäämään Kiss -mies Eric Singerin orkkaa...hitto, illalla roikutaan sitte mahdollisesti John Corabin munissa ja höperrellään kuin oikein loisto levy se Mötley Cruen Crue olikaan. taidanki laittaa Uncle Jackin soimaan ja kosahtaa sohvaan nurinniskoin. Son moro!

Punk ei kuole, se vaan keski-ikäistyy...

Läjä 50 v, 20.09.2008, Nosturi/Helsinki

Olihan ilta, helvetti. Tulin edellisenä iltana puolilta öin jenkeistä himaan, viikon reissun jälkitiloissa. Eli lauantai meni aika pahoissa jetlageissa yms. tiloissa melko hämärissä fiiliksissä. Juhlahan oli sinänsä aika loistava, TK, Karanteeni, Kohu-63 yms. Ja sitten me puliukot Kansan Uutisten. En ny oikein tiedä mitä tästä sanois...koko lauma melko vahvasti päissään, olemattomalla treenauksella(varsinkin siihen nähden että soittimiakin vaihdettiin keikalle, minä siirryin kitaraan ja legendaarinen Lillmanin Tonmi tuli bassoon...jep) ja iloisesti pitkin vittuja. Ei jäänyt kovin juhlavaa fiilistä keikasta, kaiken sekoilun, vituilleensoittamisen ja urpoilun keskellä/kesken kaiken päätettiin Weskun kaa pudottaa jokunen biisikin pois setistä koska oli melko selvää että tämä sota oli hävitty jo alkumetreillä. Mutta täysillä mennään, vaikka ojien kautta. Olipahan ainakin autenttinen 80's soppapunk -meininki. Vaan tuikku murheeseen, leuka rintaan ja iloisesti kohti uusia pettymyksiä.

Aika kuluu, minä en...

Jaahah, viimeisestä kirjallisesta tuotoksesta onkin jokunen hetki aikaa. Jospa nyt taas alkaisi kirjailukin maittamaan, kun kesä on ohi ja keikkaakin alkaa pukkaamaan. Kevät ja kesä meni hiukka rauhallisemmissa merkeissä kuin aikaisemmat, näin keikkahommien kannalta. Jokunen festari tuli vedettyä, Tuskaa ynnä muuta, Scourgerin matkassa on pyöritty levittämässä thrashin ilosanomaa Suomen nuorisolle. Eli tiskejä on hivelty, autossa istuttu ja siinä välissä hiukka napanderiakin otettu. Metkaa.
Tuskassa vedettiin kakkoslavalla Sköggereitä, harvinainen Tuska siinä mielessä että duunattavana oli vain yksi keikka, muun ajan sai harrastaa rauhassa skeneilyä ja reippailua. Ja katsoa keikkoja. Carcass rokkasi aivan törkeän kovaa, minkä nyt linetsekin tekemiseltä ehdin seurata, Slayer oli jumalauta Slayer, Morbid Angel kuritti kovaa ja Killswitch Engage oli (Adamin nerokkailla välireploilla höystettynä) aivan helkkarin toimiva. "Where are all the emo-pussies? Home baking cupcakes, while we are here, drinking beer! Metal!" Kiitokset hauskasta Tuskasta Timolle, Pedolle, Jussille, Terolle, Koivusen Arille, Wesleyerille, Antille ja Kiralle, ynnä kaikille muillekin tutuille. Mahtavuutta!
Paluu oikeaan keikkailun arkeen tapahtui Kymi Dark Riverissä. Aivan helkkarin asiallinen pikkufestari, jonka järjestelyistä vastaavat Domination Blackin mukavat miehet. Veto aikaisin illalla, helkkarin hyvällä D&B:n PA:lla, illalla saunaa, grillausta ja huikkaa aamuyölle asti. Yöpaikasta oli tosin unehtunut pari perusasiaa kuten patjat, joten yötä yritettiin nukkua Transporterin etupenkillä Scourger-Jaskan kanssa. Eipä vissiin palautuneet nuoruusaikojen festarimuistot mieleen. Ei. Enää. Ikinä. Paappa vaatii festareille hotellin, suihkun ja aamiaisbuffan. Asia on näin.
Jalometallissa käytiin myös. Barathrumia miksailin sisäareenalla Teatriassa, ja väijyin bändejä, esiintyjälista kun sattui olemaan vaarille melko suun mukainen. Trouble, Overkill, Possessed, Sadistik Intent...juhlaa. Eli taas kerran suht hilpeissä fiiliksissä koko juhlan ajan. Talevan, Jaskan, Teron ynnä muiden säätäjien kanssa aika kului kuin iltamissa, Apollo tarjosi kelpo yösijan ja Finnair lennätti. Kiitokset myös Kymitsikseille tarroittamisesta ja yöhäiriöistä. Asiatoimintaa. Ja sata salmaria tiskille, heti.
Juhannuksena hyppäsin paremman tekemisen puutteessa Apulantojen bussiin, ns. kontrastihäiriköksi. Kierrettiin Himos, Hanko ja RMJ. Melko hervoton reissu, yöt sekoiltiin, laulettiin "Vesa Mannisen Vesan Työkalusalkkua" (jota Anna Abreun piti tulla Hangossa myös lavalle fiittaamaan, mutta taisi neitokaisella mennä pupuli pöksyyn ennen koitosta...harmi), ja juhlittiin RMJ:ssä A-laudan legendaarisen monitorimiehen ja yleisneron Sammion sedän synttäreitä, lavalle tapahtuneille kakutushyökkäyksineen päivineen. Muuten koko RMJ taas todisti Suomen anti-Midaksen, Sedu Koskisen taikaa; Kaikki mihin mies koskee muuttuu samantien paskaksi. Hyvää yötä.
Kesän huippukohtia oli kuitenkin uuden orkkani Survivors Zeron aktivoituminen, demo tehtiin ja sillä saatiin sen verta vakuutettua ihmisiä että talvella on sitten ryhdyttävä levyntekohommiin. Sessiot tehtiin palasissa, omalla pajalla Roihikassa, Varmon Buckshotissa ja legendaarisessa Studio Perkeleessä Oitissa (mikä olikin rennoin studiosessio aikoihin). Mukavaa on se että orkasta löytyy ammattimiehiä alalle kuin alalle, mm. laulutaiteilijamme Tommi Rottenhan on pistämätön gourmet-kokki...harvoipa saa bassosessioiden päälle iltapalaksi ulkona grillattua sisusfilettä. Demon miksasi uusi tuttavuus, Ruotsin lahja death metalille Jonas Kjellgren, tunnettu mies mm. Scar Symmetryn kitaristina...ja tekikin aivan saatanan kovaa jälkeä. Yhteistyö miehen kanssa tulee todellakin jatkumaan. Ja olkaahan ensi vuonna kuulolla, jos reipas vanhan koulun döödimetalli kiinnostaa.
Muitakin reissuja oli, mutta parhautta oli kerrankin ihan oikean kesäloman vietto, mökillä ja onkihommissa.
Paskuutta edusti viimetalvisen vakiduunin Kallion Nightlifen lopettaminen Restelin toimesta. Paikassa tuli kuitenkin tehtyä vitusti hommaa, henkilökunta muodostui hyviksi ystäviksi ja eihän noita pienemmille bändeille suunnattuja keikkamestoja enää tsadissakaan ole juurikaan. Perseestä. Katsotaan nyt kuinka Dante's Highlite pystyy paikkaamaan.
Vaan tässä tämä, lisää seuraa piakkoin, kunhan tästä taas tien päälle päästään.

Miksi minä en ole oikea kirjailija?!?

Kaikenlaista harmia. On sitten jäänyt tässä joksikin aikaa kirjoittelu ihan lepoon, monestakin syystä. Kevät on alkanut hienosti, tupakkilakko on likimiten pitänyt ja viinaakaan ei ole tullut maisteltua...ihan kuin olisi ystäväni alkoholi astumassa taka-alalle ihan itsestään, kuten homo-Ilkalla aikoinaan. Kummallista. Ei vaan maistu. Lääkärinkin kanssa on saanut pitää peliä, meinasi ihan pelästyttää tuos joku viikko sitten. Huomiona: Veri oksun seassa ei ole terveen miehen merkki. Tuomiona: Lepoa ja perunavelliä, ynnä stressinhallintaa. Lekuri huusi kuin hinaaja että olisiko aika painaa hiukka jarrua ja lopettaa huolehtiminen, stressaaminen ja koko ajan duunissa olo edes hetkeksi. Kai se sitten näin on tehtävä.

Keikkoja on kuitenkin jokunen tehty, mm. DFF, Wankkerit, Maple Cross, Malicious Death, Enemy Pilot, Scaur, Funeral Feast, Grendel, Depressed Mode, Masterstroke, Scourger ja hollannin ihme Legion Of The Damned tuli tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä ja tyytyväisyysasteella. Hauskaa on kuiteski ollut ja riemua riittänyt.

Spinefarmin risteilyfeasti tuli kanssa käytyä, turistihommissa enempi. Eli pari päivää heviä ynnä keittoa hyvässä seurassa Galaxylla...ei selittelyjä, ei anteeksipyyntöjä. Mutta hauskaa oli ja rahaakin saatiin menemään ihan kiitettävästi.

Tämä viikko on mennyt ja menee asunnon modaamisessa, mutta ensi viikonloppuna taas palataan sorvin ääreen Nightlifeen ja jatkan jopa ehkä tarnointia tännekin. Fly like a beagle ja soromnoo!