sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Hämärän rajamailla...

Eilen illalla kävin seuraamassa ja hiukka fotaamassa ehkä absurdeinta keikkailtaa vähään aikaan; Barathrum ja Clamour Malmin Tissibaarissa...toimii NIIN monella levelillä tämä yhtälö. Noh, Clamour oli oma, reipas itsensä, toimi tyttöin (ja poikain) punkkihevirokkipoppi taas kerran varsin mainiosti...tosin mulla on hiukka liian syvää lukkarinrakkautta tätä orkkaa kohtaan, kun on tullut seurattua homman kehitystä ihan alusta alkaen...ja orkassa soittaa hyviä ystäviä. Mutta oli hyvä, hitto.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.

torstai 26. marraskuuta 2009

Kaikenlaista hommantouhua

Juuh, hiljaista on pitänynnä blogirintamalla, kun on tarvinnu kaikenmaailman rokkitouhuja puuhailla. Katotaas jos taas innostuisi kun on uusi läppäri ja kaikenlaista kiertolaiselämää edessä...teoreettista kirjoitusaikaa bussissahan olis, mm. kuukauden lämppääjärundi ympäri Euroopan tulollaan.

Kaikenlaista on tehty, seuraavassa muutama hajahuomio...

Survivors Zeron kanssa aktivoiduttiin sitten keikkailemaan, kun tuli tuo levykin tehtyä. Tuskaklubi Virginoilissa oli eka, pari pikkufestaria elokuussa ja sitten se isompi rasti, Cobratour (eli Speden Nimeen, Nimittäin Eh) 2009 kiertue Deathchainin ja Sotajumalan munissa. Hauskaa oli liiankin kanssa, parempaa ja huonompaa latoa ympäri suomenniemen nähtyä ja Lutakossa DVDkin kuvattua. Helmikuussa alkais ulostua. Sitä ennen viel kuiteski roplataan ehken toka video kasaan ja istutaan bussissa Hypocrisyn kanssa Hampurista Budapestiin tuhannen yöhuoltamon kautta. Currywurst armageddon!

Roudaushommissa on ollu hiljaisempaa, jotain irtovetoja on mm. Waltarin kaa tehty mutta vähäistä. Nyt alkaa taas piristymään, Pappaa voi tulevaisuudessa ihailla mm. Tavastialupin alakerrassa, letsendaarisessa Semifinalissa nuppeja vääntelemässä aina silloin tällöin. Uuteen PRKL -klubiinkin on juoninnassa pientä temppuilua, mutta siitä kevväämmällä.

Täytin sitten tuossa syssyllä myös neljkymmentä, takuuaika on siis auttamatta loppu ja pelkään ettei varaosia tämmöiseen halpismalliin enää valmisteta. Asiaahan juhlistettiin sitten kolmen päivän ajan ympäri Helsinkiä, mm. orkestereiden Nightwish, Blake ja Viikate seurassa muki kourassa...kerrankin sai seurata keikkoja hyvissä nousuissa eikä jossain karsinassa pehringerin kompura sylissä. Kiitos kaikille mukanaolleille, tuolla juhlimisella uskoisin ettei viiskymppisiä tartte viettää.

Eka veto Semissä oli tuos eilen, lavalla mainiot miehet pörräävine kitaroineen, Mononen ja Bendoverin porsastumisesta johtuvaa perumista korvannut Tuho. Hauska iltahan se, monestakin syystä. Monosta en aiemmin ollut aktiivisesti kuullut, mutta hyvä meno...bändi jolla on kappale nimeltään Horonkäristys ja bassotaiteilijalla hieno lapionmallinen soitin, ei voi olla kehno. Kappaleensa Charlie Ei Surffaa! on jauhanut päässä koko päivän. Tuho oli taasen rapsakka itsensä, vaikka yleistauti oli kaatanut myös toisen kitaristinsa. Herra Hakkaraisen monipuolisella ulosannilla ja lupsakkaan sekavilla välispiikeillä höystetty rässihän toimi varsin jees, vaikka yleisöä ei ihan täyteen tupaan asti ollutkaan. Hyvempi meno!