Hämärän rajamailla...

Eilen illalla kävin seuraamassa ja hiukka fotaamassa ehkä absurdeinta keikkailtaa vähään aikaan; Barathrum ja Clamour Malmin Tissibaarissa...toimii NIIN monella levelillä tämä yhtälö. Noh, Clamour oli oma, reipas itsensä, toimi tyttöin (ja poikain) punkkihevirokkipoppi taas kerran varsin mainiosti...tosin mulla on hiukka liian syvää lukkarinrakkautta tätä orkkaa kohtaan, kun on tullut seurattua homman kehitystä ihan alusta alkaen...ja orkassa soittaa hyviä ystäviä. Mutta oli hyvä, hitto.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.