Kaikenlaista harmia. On sitten jäänyt tässä joksikin aikaa kirjoittelu ihan lepoon, monestakin syystä. Kevät on alkanut hienosti, tupakkilakko on likimiten pitänyt ja viinaakaan ei ole tullut maisteltua...ihan kuin olisi ystäväni alkoholi astumassa taka-alalle ihan itsestään, kuten homo-Ilkalla aikoinaan. Kummallista. Ei vaan maistu. Lääkärinkin kanssa on saanut pitää peliä, meinasi ihan pelästyttää tuos joku viikko sitten. Huomiona: Veri oksun seassa ei ole terveen miehen merkki. Tuomiona: Lepoa ja perunavelliä, ynnä stressinhallintaa. Lekuri huusi kuin hinaaja että olisiko aika painaa hiukka jarrua ja lopettaa huolehtiminen, stressaaminen ja koko ajan duunissa olo edes hetkeksi. Kai se sitten näin on tehtävä.
Keikkoja on kuitenkin jokunen tehty, mm. DFF, Wankkerit, Maple Cross, Malicious Death, Enemy Pilot, Scaur, Funeral Feast, Grendel, Depressed Mode, Masterstroke, Scourger ja hollannin ihme Legion Of The Damned tuli tehtyä, vaihtelevalla menestyksellä ja tyytyväisyysasteella. Hauskaa on kuiteski ollut ja riemua riittänyt.
Spinefarmin risteilyfeasti tuli kanssa käytyä, turistihommissa enempi. Eli pari päivää heviä ynnä keittoa hyvässä seurassa Galaxylla...ei selittelyjä, ei anteeksipyyntöjä. Mutta hauskaa oli ja rahaakin saatiin menemään ihan kiitettävästi.
Tämä viikko on mennyt ja menee asunnon modaamisessa, mutta ensi viikonloppuna taas palataan sorvin ääreen Nightlifeen ja jatkan jopa ehkä tarnointia tännekin. Fly like a beagle ja soromnoo!
torstai 6. maaliskuuta 2008
tiistai 15. tammikuuta 2008
Uusi Vuosi, Uudet Kujeet
No perskeles, Joulut on juhlittu, hiukka levätty ja keikkaakin on alkanut taas pukata. Eli tutulla menolla alkaa tää vuosi, mitä nyt päätin hiukka keventää työtahtia (ihan varmaan juu), lopettaa tupakinpolton (tää on yhtä helvettiä, älkää pikku piiperot jumalauta aloittako nortin lommuuttamista, hankalaa on vanhana ukkona päästä eroon...) ja ajaa viikset helvettiin (en tiä kenen idea alunperin oli noi Schenker-tyyliset kalapuikot kasvattaa, mutta nyt jumankeka riitti!). Eli alkaa pikkuhiljaa naama näyttää liki inhimilliseltä, mitä ny silmänalus tummuu kun ei tupakinhimoissaan saa öisin nukuttua. Mutta korvaukseksi näyttää sentään varsin graafisia painajaisia silloin kun se uni hetkiseksi tarttuu. Ja kuka helvetti keksi et tän nikotiinipurkan pitää maistua korvavaikulle? Kysyy epätietoinen. Mutta joo, asiaan. Eli keikkaakin on tullu taas tehtyä. Kai...
28.12. Nightlife, Kallio - Sparzanza(Swe), Embraze, DFF
Hyvien ihmisten juhla, selkeästi. Loma-Savosta taiteilija-asunnolle, unta ja sounditsekkihommiin. Ruotsin pojat taas paljastuivat heti kättelyssä ammattimiehiksi, tsekit mentiin läpi nopeasti mutta tomerasti, bändi soundasi perkeleen hyvältä, asiameiningeillä hommat puskettiin läpi. Samat sanat voisi taas sanoa joka orkasta tälle illalle. Kyllä tää homma välillä on vaan asiallista. Dff:n kera päästiin jopa yhteisymmärrykseen et taidan alkaa miksata heittiä enempikin, kun keikkaa heil tulee. Asiahommia.
Ja illan aloituksenahan se oli parempaa ku halva. Bändi petraa menoa joka kerralla kun papan okuläärien eteen sattuu. Alkaa jyrätä jo pelottavan hyvin, ja stemmalaulanta eikun komistuu ja muuttuu varmemmaksi. Jos siis simmottis AIC/Monster Magnet/stoner/proge -hybridi materiaali kiinnostaa niin tämä poppoo kuunteluun hetimiten, ASAP ja hop hop. Toimii.
Embraze kiskaisi framille ja siitä onkin hetki kun nämä herrat (ja tietysti herrattaren) on stagella nähnyt. Toimiko? Ei kysytä toimiiko, on toimittava. Isoja melodioita, tanakkaa soittoa, hyvää biisimateriaalia ja show kohdallaan. Kyllä kelpaa. Ja Lauri on kyllä laulumiehenä äijä paikallaan. Ja kun vielä ovat nastoja ihmisiä koko lauma, ei voinut valitella.
Ruotsin pojista oli kuullu huhuja etukäteen, mutta olin onnistunut missaamaan varsinaisen musan kuulemisen tähän asti. No huh huh. Aivan valmista tavaraa. Jotenkin tällainen metallisempi Misfits/mikälie -pohjainen jyystö "hiukka" menee meitsille varteen. Kyllä, kova keikka. Ilo oli vääntää, joskin PA:han kiinni pakkautuva yleisö aiheutti taas pikkuisen ongelmatilanteita. Mutta kyllä jätkät veti hyvin, lämmöllä ja antaumuksella ynnä oikeasti hyvällä boogiella. Pappa suosittelee.
Kiva ilta, ja ajoissa unille. Ja kun menin päivällä päästään poikia hakemaan kamojaan, tuli selväksi ettei soittajapojilla ollut ilta loppunut aivan lyhyeen. Ruotsalaisetkin puhaltelivat hiukka ja mm. Lauri oli kohdannut yöllä melko oikeaoppisen "hitleröinnin". Tervetuloa Helsinkiin.
30.12. 2007 Helldone Fest, Tavastia, Helsinki - Fields Of The Nephilim (UK), Ajattara, Blake
Ja pitkästä aikaa Tavalla, asiaa. Eli illan teemana valojen limputusta Ajattaralle, LightCommanderin uudelleenopettelu (onhan tästä helvetti yli vuosi aikaa kun viimeksi olen valaisua hoitanu missään...) ja uudenvuoden juhlallisuuksien aloittelu. Hyvissä ajoin krapulaukkona tonteille, poikia odotellessa pari tasoittavaa Ilveksessä ja sitten kamat sisään. Ja tottakai Hattaran pojat saapuvat paikalle ihan normimeiningillä, keikkabussilla muutaman kilsan päässä olevalta treenikseltä. Mahtuu kattokaas oleen. Roudaamassa vakiolauma, Pelleri yms. eli ei ainakaan juttu loppunu tältä illalta (mummo kaataa voisulaa laatikon piälle...) ja homma funkar. Englannin miesten tsekki venähti joten aikaa oli sit ihan riittämiin, ehdittiin syödä ja ottaa muutama tuikkukin. Ja silkkaa parhautta, valmiiseen pöytään noustaan kun ei taas ollu oikein informaatio kulkenu. Mutta hetki säätöä, ammattimaista toimintaa (tottakai meikä saa resetoitua tiskin oikeasti 35 sekunnissa, helvetti mikä bjönttö mie osaan olla...) ja hengailua.
Keikka sitten ajoissa tulille ja hitto että on Hattara tulessa! Wahlsteni ruuvaa soundin kohdalleen eli rokkaa ihan helvetin hyvin het kättelyssä, bändi murjoo silkkaa väkivaltaa ja hitto, kyllähän hetken orientoitumisen jälkeen alkaa valotkin taas kulkea. Hitto että on mukavaa puuhaa. Pitäsisi varmaan alkaa taas tekemään limputusta enempikin, hermo lepää perkele. Keikat saadaan tehtyä, englannin gootteja katsottua (kyllähän se funkkasi, aika metallia on vaan sundiltaan nykyään) ja jälkeenpäin aika hyvät sekoilutkin harrastettua. Yöllä baarista viel jatkoille Haagaan himmeällä "taksilla", ei tainnut Somalian poika oikein viel tuntea kaupunkia koska jouduin päissäni neuvomaan reittiä koko matkan. Ja sit aamuyöhön asti musiikkia ja alkoholia, älykästä toimintaa. Toisaalta on aina välillä hyvä ottaa vuoden lopussa simmottis kunnon nollaus. Jeps.
31.12. 2007. Gloria, Hellsinki, Eve Of Destruction - Ajattara, Torture Killer, Barbe-Q-Barbies yms.
Ja uutta putkeen vaan...piti ensin viettää ihan kunnon vapaa-ilta, mutta pojat saivat ylipuhuttua duunaamaan valot tällekin illalle...noh, yhdistetään ny sit bilettäminen ja valoharjoitukset. Nopea visiitti himassa (paidanvaihto ja helmi kassiin) ja nokka kohti Helkan saunaa. toverit Kiteen puolesta olivat napanneet illaksi saunaosaston joten naksuja otettiin, porealtaassa maattiin ja naurettiin saksalaisten vieraitten saunomisarkuudelle. Kiva oli pitkästä aikaa nähdä Aholan Kimmoa, Anttia ja muita NW Tekniikan veljiä, bändin pojista puhumattakaan. Hauskaa oli, mutta aivan liian pian piti napata taksi alle ja suunnata Gloriaan. Olipahan eri meno kuin eilen.
Uskottava se on et ei tämän kokoisessa kaupungissa riitä asiakkaita joka paikkaan jos joka ladossa on samana iltana joku metallipainotteisempi veto. Eli inessä joku vajaa sata henkeä luulisin, eikä bändilläkään mikään paras mahdollinen ilta ollut. Keikat kuitenkin vedettiin, keikan jälkeen hörhöiltiin ja todettiin taas että kiva yrittää saada taksia keskustasta aattoyönä. Varsinkin kun sataa räntää ja tuulee. Ja vituttaa. Hitto että oli märkää äijää kun viimein kuuden aikaan kotiovi takana sulkeutui. Että hyvin alkoi tämäkin vuosi.
28.12. Nightlife, Kallio - Sparzanza(Swe), Embraze, DFF
Hyvien ihmisten juhla, selkeästi. Loma-Savosta taiteilija-asunnolle, unta ja sounditsekkihommiin. Ruotsin pojat taas paljastuivat heti kättelyssä ammattimiehiksi, tsekit mentiin läpi nopeasti mutta tomerasti, bändi soundasi perkeleen hyvältä, asiameiningeillä hommat puskettiin läpi. Samat sanat voisi taas sanoa joka orkasta tälle illalle. Kyllä tää homma välillä on vaan asiallista. Dff:n kera päästiin jopa yhteisymmärrykseen et taidan alkaa miksata heittiä enempikin, kun keikkaa heil tulee. Asiahommia.
Ja illan aloituksenahan se oli parempaa ku halva. Bändi petraa menoa joka kerralla kun papan okuläärien eteen sattuu. Alkaa jyrätä jo pelottavan hyvin, ja stemmalaulanta eikun komistuu ja muuttuu varmemmaksi. Jos siis simmottis AIC/Monster Magnet/stoner/proge -hybridi materiaali kiinnostaa niin tämä poppoo kuunteluun hetimiten, ASAP ja hop hop. Toimii.
Embraze kiskaisi framille ja siitä onkin hetki kun nämä herrat (ja tietysti herrattaren) on stagella nähnyt. Toimiko? Ei kysytä toimiiko, on toimittava. Isoja melodioita, tanakkaa soittoa, hyvää biisimateriaalia ja show kohdallaan. Kyllä kelpaa. Ja Lauri on kyllä laulumiehenä äijä paikallaan. Ja kun vielä ovat nastoja ihmisiä koko lauma, ei voinut valitella.
Ruotsin pojista oli kuullu huhuja etukäteen, mutta olin onnistunut missaamaan varsinaisen musan kuulemisen tähän asti. No huh huh. Aivan valmista tavaraa. Jotenkin tällainen metallisempi Misfits/mikälie -pohjainen jyystö "hiukka" menee meitsille varteen. Kyllä, kova keikka. Ilo oli vääntää, joskin PA:han kiinni pakkautuva yleisö aiheutti taas pikkuisen ongelmatilanteita. Mutta kyllä jätkät veti hyvin, lämmöllä ja antaumuksella ynnä oikeasti hyvällä boogiella. Pappa suosittelee.
Kiva ilta, ja ajoissa unille. Ja kun menin päivällä päästään poikia hakemaan kamojaan, tuli selväksi ettei soittajapojilla ollut ilta loppunut aivan lyhyeen. Ruotsalaisetkin puhaltelivat hiukka ja mm. Lauri oli kohdannut yöllä melko oikeaoppisen "hitleröinnin". Tervetuloa Helsinkiin.
30.12. 2007 Helldone Fest, Tavastia, Helsinki - Fields Of The Nephilim (UK), Ajattara, Blake
Ja pitkästä aikaa Tavalla, asiaa. Eli illan teemana valojen limputusta Ajattaralle, LightCommanderin uudelleenopettelu (onhan tästä helvetti yli vuosi aikaa kun viimeksi olen valaisua hoitanu missään...) ja uudenvuoden juhlallisuuksien aloittelu. Hyvissä ajoin krapulaukkona tonteille, poikia odotellessa pari tasoittavaa Ilveksessä ja sitten kamat sisään. Ja tottakai Hattaran pojat saapuvat paikalle ihan normimeiningillä, keikkabussilla muutaman kilsan päässä olevalta treenikseltä. Mahtuu kattokaas oleen. Roudaamassa vakiolauma, Pelleri yms. eli ei ainakaan juttu loppunu tältä illalta (mummo kaataa voisulaa laatikon piälle...) ja homma funkar. Englannin miesten tsekki venähti joten aikaa oli sit ihan riittämiin, ehdittiin syödä ja ottaa muutama tuikkukin. Ja silkkaa parhautta, valmiiseen pöytään noustaan kun ei taas ollu oikein informaatio kulkenu. Mutta hetki säätöä, ammattimaista toimintaa (tottakai meikä saa resetoitua tiskin oikeasti 35 sekunnissa, helvetti mikä bjönttö mie osaan olla...) ja hengailua.
Keikka sitten ajoissa tulille ja hitto että on Hattara tulessa! Wahlsteni ruuvaa soundin kohdalleen eli rokkaa ihan helvetin hyvin het kättelyssä, bändi murjoo silkkaa väkivaltaa ja hitto, kyllähän hetken orientoitumisen jälkeen alkaa valotkin taas kulkea. Hitto että on mukavaa puuhaa. Pitäsisi varmaan alkaa taas tekemään limputusta enempikin, hermo lepää perkele. Keikat saadaan tehtyä, englannin gootteja katsottua (kyllähän se funkkasi, aika metallia on vaan sundiltaan nykyään) ja jälkeenpäin aika hyvät sekoilutkin harrastettua. Yöllä baarista viel jatkoille Haagaan himmeällä "taksilla", ei tainnut Somalian poika oikein viel tuntea kaupunkia koska jouduin päissäni neuvomaan reittiä koko matkan. Ja sit aamuyöhön asti musiikkia ja alkoholia, älykästä toimintaa. Toisaalta on aina välillä hyvä ottaa vuoden lopussa simmottis kunnon nollaus. Jeps.
31.12. 2007. Gloria, Hellsinki, Eve Of Destruction - Ajattara, Torture Killer, Barbe-Q-Barbies yms.
Ja uutta putkeen vaan...piti ensin viettää ihan kunnon vapaa-ilta, mutta pojat saivat ylipuhuttua duunaamaan valot tällekin illalle...noh, yhdistetään ny sit bilettäminen ja valoharjoitukset. Nopea visiitti himassa (paidanvaihto ja helmi kassiin) ja nokka kohti Helkan saunaa. toverit Kiteen puolesta olivat napanneet illaksi saunaosaston joten naksuja otettiin, porealtaassa maattiin ja naurettiin saksalaisten vieraitten saunomisarkuudelle. Kiva oli pitkästä aikaa nähdä Aholan Kimmoa, Anttia ja muita NW Tekniikan veljiä, bändin pojista puhumattakaan. Hauskaa oli, mutta aivan liian pian piti napata taksi alle ja suunnata Gloriaan. Olipahan eri meno kuin eilen.
Uskottava se on et ei tämän kokoisessa kaupungissa riitä asiakkaita joka paikkaan jos joka ladossa on samana iltana joku metallipainotteisempi veto. Eli inessä joku vajaa sata henkeä luulisin, eikä bändilläkään mikään paras mahdollinen ilta ollut. Keikat kuitenkin vedettiin, keikan jälkeen hörhöiltiin ja todettiin taas että kiva yrittää saada taksia keskustasta aattoyönä. Varsinkin kun sataa räntää ja tuulee. Ja vituttaa. Hitto että oli märkää äijää kun viimein kuuden aikaan kotiovi takana sulkeutui. Että hyvin alkoi tämäkin vuosi.
torstai 20. joulukuuta 2007
Maksanohitusleikkausta odotellessa
Hiphei. Se alkaa olla loppuvuoden työputki lopuillaan, viimeinkin. Jos täs ny sais sit muutaman päivän ihan lepuuttaa, maistella viskiä ja kinkkua ynnä nukkua vaik univelat pois. Kaikenlaista...
16.12. Nightlife, Kallio - Ahma, The Lost Species
Kiva ilta oli tämä, vaikka yleisökato iskikin liki totaalisesti. Tuntuu sit se seikka että Hesassa on samaan aikaan 5 isompaa keikkaa/tapahtumaa hiukka verottavan pienempien bändien yleisöä. Mutta keikat vedettiin. Kun saavuin paikalle jonkun verran etuajassa fiksailemaan hommia, odottivat Ahmat jo oven takana roudausintoa uhkuen. Kiitettävää toimintaa. Muutenkin koko tarkistus/säätö-osasto meni tänään liiankin helposti, molempien bändien ollessa sen verta asiallisella sykkeellä ja hyvin eväin mukana. Molempien orkkien sundit oli kohallaan alta aikayksikön ja jäi sit oikein luppoaikaa illaksi. Ja sehän piti tietty viettää rauhallisella hampurilaisillallisella kotikulman Sandels Ja Sveik -pubissa, josta taitaa tulla uusi olohuoneeni, sen verta kiva ja viihtyisä oluenystävän keidas on kyseessä. Mahtavuutta. Eli hampparit, parit muikean hyvät tummat oluet ja juonimista taistelutoveri Matikaisen kanssa. Rentoa.
Lost Species aloitti ajoissa mutta liki tyhjälle huoneelle. Muutama ihminen sentään vaivautui paikalle ja mukaan. Orkesteri veti kuitenkin täysillä, rapakasti ja kuten täydelle Jäähallille. Tämmöisestä menosta minä pidän. Melodista mutta vinkeroa punkinsekaista roimintaa, vaihtelevia biisejä, helvetin kova meno ja astetta tykimpi rumpali. Jos tulee orkka joskus vastaan, menkää ny saatana katsomaan. Ette kadu.
Vanhan savonlinnalaisfrendin Santun tahdittama Ahma poukkosi lavalle sitten ja roimi omat thrashinsekaiset tilataideteoksensa intensiivisesti ja antaumuksella, vaikkei ny sitä yleisöä sit hirveesti ollut siunaantunukkaan. Ja toimiihan tää kuin häkä. Laulutaiteilija varsinkin vetää pojot kotiin härskillä esiintymisellään. Mainiota. Tamagotchi Wolverine, gimme hell.
Pikaisen roudauksen jälkeen taas unta kuulaan ja sunnuntaiksi huutokaupan pitoon duuniin.
Roky -setä soittaa vahvan rokkibluusin...
Tiistaina sitten koitti se yksi vuoden ja jopa vuosikymmenen odotetuimmista, legendaarinen Roky Erickson viimein livenä Tavastialla. Ei voi kuin kumartaa kiitokseksi, mies oli niin uskomattoman symppis esiintyjä, ääni ihan taikaa ja ne biisit, ne biisit. Joku taisi kritisoida taustabändiä miedoksi bluesorkaksi mutta ei se ny ihan niinkään ole. Helvetin hyvä meininki. Tuttuja oli tupa täynnä, drinkkejä joutui muutaman nappaamaan ja vielä keikan päätteeksi kollega Larmolan, paremman puoliskonsa ja Veli Kaarlen kera ihan Baker'siin jatkoille hiipumaan. Vaan mikäs se on parempaa kuin hienon keikan jälkeen hyvässä seurassa puida tapahtunutta.
Vaan ny Wilskan pappa toivottaa yöt, oikein hyvät joulut ja pyhät ja ampaisee muutamaksi päiväksi Savon salomaille lataamaan akkuja. Jokseensakin hämmentyneenä on seurannut tilastoa, tuntuu aika moni tätäkin paskaa lueskelevan. Pitäsisköhän oikein tehdä uudenvuodenlupaus että ensi vuonna miettisi hiukka tarkemmin mitä tänne kirjoittaa, korjais kielioppivirheet ja harrastaisi jonkunlaista itsesensuuria? Paskat, en mie taida jaksaa. Näillä mennään. Heps!
16.12. Nightlife, Kallio - Ahma, The Lost Species
Kiva ilta oli tämä, vaikka yleisökato iskikin liki totaalisesti. Tuntuu sit se seikka että Hesassa on samaan aikaan 5 isompaa keikkaa/tapahtumaa hiukka verottavan pienempien bändien yleisöä. Mutta keikat vedettiin. Kun saavuin paikalle jonkun verran etuajassa fiksailemaan hommia, odottivat Ahmat jo oven takana roudausintoa uhkuen. Kiitettävää toimintaa. Muutenkin koko tarkistus/säätö-osasto meni tänään liiankin helposti, molempien bändien ollessa sen verta asiallisella sykkeellä ja hyvin eväin mukana. Molempien orkkien sundit oli kohallaan alta aikayksikön ja jäi sit oikein luppoaikaa illaksi. Ja sehän piti tietty viettää rauhallisella hampurilaisillallisella kotikulman Sandels Ja Sveik -pubissa, josta taitaa tulla uusi olohuoneeni, sen verta kiva ja viihtyisä oluenystävän keidas on kyseessä. Mahtavuutta. Eli hampparit, parit muikean hyvät tummat oluet ja juonimista taistelutoveri Matikaisen kanssa. Rentoa.
Lost Species aloitti ajoissa mutta liki tyhjälle huoneelle. Muutama ihminen sentään vaivautui paikalle ja mukaan. Orkesteri veti kuitenkin täysillä, rapakasti ja kuten täydelle Jäähallille. Tämmöisestä menosta minä pidän. Melodista mutta vinkeroa punkinsekaista roimintaa, vaihtelevia biisejä, helvetin kova meno ja astetta tykimpi rumpali. Jos tulee orkka joskus vastaan, menkää ny saatana katsomaan. Ette kadu.
Vanhan savonlinnalaisfrendin Santun tahdittama Ahma poukkosi lavalle sitten ja roimi omat thrashinsekaiset tilataideteoksensa intensiivisesti ja antaumuksella, vaikkei ny sitä yleisöä sit hirveesti ollut siunaantunukkaan. Ja toimiihan tää kuin häkä. Laulutaiteilija varsinkin vetää pojot kotiin härskillä esiintymisellään. Mainiota. Tamagotchi Wolverine, gimme hell.
Pikaisen roudauksen jälkeen taas unta kuulaan ja sunnuntaiksi huutokaupan pitoon duuniin.
Roky -setä soittaa vahvan rokkibluusin...
...ja Arwin och Karlsson hämmentyvät sedän soitantaa så fan lailla. It's the night of the vampire, sano!
Vaan ny Wilskan pappa toivottaa yöt, oikein hyvät joulut ja pyhät ja ampaisee muutamaksi päiväksi Savon salomaille lataamaan akkuja. Jokseensakin hämmentyneenä on seurannut tilastoa, tuntuu aika moni tätäkin paskaa lueskelevan. Pitäsisköhän oikein tehdä uudenvuodenlupaus että ensi vuonna miettisi hiukka tarkemmin mitä tänne kirjoittaa, korjais kielioppivirheet ja harrastaisi jonkunlaista itsesensuuria? Paskat, en mie taida jaksaa. Näillä mennään. Heps!
tiistai 18. joulukuuta 2007
It's Only Rokänroll mut meitsi ei oikein jaksa välittää...
Joskus sitä ei ihminen vaan yksinkertaisesti jaksa. Tämä on tää joulun alusaika hiukka raskasta muutenkin, ny jo reilun viikon verran ilman vapaapäiviä päiväduunissa kitarapaketteja joululahjoiksi myyty ja muutama päivä pitäisi vielä jaksaa. Sit tähän viel keikat päälle ja mies alkaa olla aika kypsää kauraa...Mutta painetaan ny ettepäin vaik ihan sisulla.
14.12. Nightlife, Kallio - Sleazy Dream, Razorback, Caroline
Että sitten taas kerran glamrockia. Tai itse asiassa ekaa kertaa oli illan bändeillä jotain tekemistäkin termin kanssa. Iltahan aloitettiin taas kunnon sekoilulla, olikin kolme bändiä kahden sijasta, hetken odottelun jälkeen selvisi et se ylimääräinen bändi tuo mm. rummut. Ja "lähti juuri Porvoosta, voi olla et ne hiukka viipyy". Vittu. No ei kun venaillaan ja huudatetaan Monster Magnetia PA:sta. No sitten viimein tullaan perille, pikainen roudaus ja soundtsekkiä käyntiin. Helpotti sentään se että SD:llä oli oma miksaaja mukana, eli Henkka, tuo tuttu miekkonen mm. Semifinalin tiskin takaa. Ja hyvä boogiehan meil taas oli. Mutta ne bändit..
Sleazy Dreamille Henkka väänsi oikein mallikkaat sundit ja kyllähän tää tietysti omassa genressään oli jees. Mutta kun ei genre taas mene oikein meikälle millään tasolla. Kitaramies veti kyllä aivan helvetin maukkaasti välillä ja ihan hyvä meno. Itseä taas hiukka häiritsi se tyyliuskollinen perseenheilutus ja laulajamiehen Axl Rose -tyylinen fraseeraus. Ei siis ymmärretä väärin, mies veti versin hyvin mut kun mie oikeasti vihaan sitä kunsofrousesin mäkättäjää ylitse kaiken. Jo tässä vaiheessa hiukka kivisti yleisön vähäinen määrä, taisi olla viikonloppuna joku muukin tapahtuma kaupungissa.
Sitten se Razorback. Noh, aika alussa taitaa olla taival näillä pojilla, sen verta hakusessa on viel meno. Oikeastaan isoin kritiikki menee hiukka...tasaiselle biisimatskulle ja laulajalle. Vittuuntuneisuus vähäiseen yleisömäärään näkyi ja lavavaihtokin oli melko arpomista mikä pisti sitten illan jo muutenkin kireän aikataulun vituikseen. Mutta eespäin pojat kansan urhokkaan. Kyä se siitä.
Ja sitten illan pääesiintyjä Caroline. Ja tukkarokkiahan sieltä sit tuli. Mutta varsin pirteä esitys, taas sitä genreuskollista bebanheilutusta ja Michael Monroe -tyylistä kiipeilyä oli tarjolla, mutta hauskaa oli kaikilla joten hyvä veto. Toimi.
Vaika ny tämä ilta oli itselle hiukka ynseä, kai sitten sillä vähäisellä yleisöllä oli ainakin kivaa. Rokrok.
14.12. Nightlife, Kallio - Sleazy Dream, Razorback, Caroline
Että sitten taas kerran glamrockia. Tai itse asiassa ekaa kertaa oli illan bändeillä jotain tekemistäkin termin kanssa. Iltahan aloitettiin taas kunnon sekoilulla, olikin kolme bändiä kahden sijasta, hetken odottelun jälkeen selvisi et se ylimääräinen bändi tuo mm. rummut. Ja "lähti juuri Porvoosta, voi olla et ne hiukka viipyy". Vittu. No ei kun venaillaan ja huudatetaan Monster Magnetia PA:sta. No sitten viimein tullaan perille, pikainen roudaus ja soundtsekkiä käyntiin. Helpotti sentään se että SD:llä oli oma miksaaja mukana, eli Henkka, tuo tuttu miekkonen mm. Semifinalin tiskin takaa. Ja hyvä boogiehan meil taas oli. Mutta ne bändit..
Sleazy Dreamille Henkka väänsi oikein mallikkaat sundit ja kyllähän tää tietysti omassa genressään oli jees. Mutta kun ei genre taas mene oikein meikälle millään tasolla. Kitaramies veti kyllä aivan helvetin maukkaasti välillä ja ihan hyvä meno. Itseä taas hiukka häiritsi se tyyliuskollinen perseenheilutus ja laulajamiehen Axl Rose -tyylinen fraseeraus. Ei siis ymmärretä väärin, mies veti versin hyvin mut kun mie oikeasti vihaan sitä kunsofrousesin mäkättäjää ylitse kaiken. Jo tässä vaiheessa hiukka kivisti yleisön vähäinen määrä, taisi olla viikonloppuna joku muukin tapahtuma kaupungissa.
Sitten se Razorback. Noh, aika alussa taitaa olla taival näillä pojilla, sen verta hakusessa on viel meno. Oikeastaan isoin kritiikki menee hiukka...tasaiselle biisimatskulle ja laulajalle. Vittuuntuneisuus vähäiseen yleisömäärään näkyi ja lavavaihtokin oli melko arpomista mikä pisti sitten illan jo muutenkin kireän aikataulun vituikseen. Mutta eespäin pojat kansan urhokkaan. Kyä se siitä.
Ja sitten illan pääesiintyjä Caroline. Ja tukkarokkiahan sieltä sit tuli. Mutta varsin pirteä esitys, taas sitä genreuskollista bebanheilutusta ja Michael Monroe -tyylistä kiipeilyä oli tarjolla, mutta hauskaa oli kaikilla joten hyvä veto. Toimi.
Vaika ny tämä ilta oli itselle hiukka ynseä, kai sitten sillä vähäisellä yleisöllä oli ainakin kivaa. Rokrok.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
