Ei ole sitten yksikään päivä samanlainen näissä hommissa. Edellisviikolla oli taidepoppia Alakerrassa, Kärtsyn soolobändiä, oma survariveto Dantesissa...eli hyviä perushommia mukavien ihmisten seurassa. Verrattuna kesähelteiden normaaliin yleisökatoon SZ:n keikalle kiipesi jopa erittäin hyvin jengiä, mistä iso kiitos paikalleraahautuneille. HYvä boogie. Nyt on mukavata istua junassa matkalla pienelle lomapätkälle maaseudun rauhaan. Tällä viikolla olikin sitten varsinaisia erikoissepän (special blacksmith) hommia, kerrassaan. Työviikon intoa lannisti hieman pikku-accidentin seurauksena puoliteholla toiminut vasen känny, mikä hankaloitti mikitystä ja piuhanvetoa ikävästi. Puristusvoiman puuttuessa on huono väännellä ja keriä, prkl!
21.7.2010 Semifinal, Helsinki, Jandek (USA/Fin), Avarus, Kauko ja Jukka, Dora Bleu (Can)
Taidetta. Jumanklavita sentään. Oli meinaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita illan kamussa. Tsekit meni normisekoillen, ja sen verta monitahoista ja laajaa oli instrumentaatio että soveltaa sai. Ensimmäisenä esiintyjänä trubaduurineiti Kanadasta, varsin angstista, tuskaisaa ja teksteiltään välillä melkein Slayer -tason väkivaltaa hiponutta julistusta säestettiin akkarilla, jonka soundista neidillä oli hieman omansalainen ajatus, analogidilsa väliin ja märäksi. Melkomoista naputusta oli, mutta yleisö tykkäsi.
Sitten lavalle kampesi henkilökohtainen illan huippukohta, rämeblues -duo Kauko ja Jukka. NYT toimii. Laulu, kaksi sähkäriä, lattiabassari (mikki matolla) ja snare, huuliharppu ynnä pelti pikkumikserin läpi kymppiwattiseen kitarakomboon ja siitä viisseiskalla ulos. Jumankeuta notta oli autenttinen soundi! Silkkaa Robertjohnsonia ja deltaa, sopivan klenkkaavalla groovella. Erittäin kova.
Avarus. Eli koticasioita, sämpläystä, surinaa ja piipatusta. Ja melko hurjia venpeleitä. En mää ny tästä kauheast tajunnu mutta hauskaa kamaa joka tapauksessa.
Ja sitten illan pääesiintyjä, outsider -americanan legenda Jandek, suomilaisilla soittajilla vahvistettuna. Hurjaa hommantouhua. Hiukka taas tiskin takana olo kuin kaniinilla ajovaloissa. Rujoa taidevenkoilua, miltei sonicyouthmaista kitaramylläkkää, hämmentäviä "vireitä" ja rumpupadien ja peltien kilkuttelua sormustimilla. Omalla tavallaan ihan perkeleen kova, toisaalta melko hermoja tappavaa touhua. Yleisö kuiteski diggaili, taputti kohteliaasti lattialla istuen ja sehän se ny pää-asia onkin. Uusia kujeita, tulossa, joskus...
torstai 26. elokuuta 2010
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Kaikenlaista säätöä, vääntöä ja tietenkin harmia.
Kaikenlaista on puuhailtu, kaikkea paitsi bloggaamista. Työhön on meinannut hukkua, freelancerina kun joutuu elannon repimään toreilta ja kellareista. Elikkäs nopeana päivityksenä kerrottakoon jotta talvesta lähtien allekirjoittanut on seissyt tiskin takana äänenpaineentarkkailuhommissa talkkarin mandaatilla Helsingin viehättävimmissä kellareissa, Semifinalin lisäksi vakipaikkoihin fiksautuivat Loose, Belly, Nosturin Alakerta ja pääosassa Dante's Highlight, jossa toki aiemminkin on tullut paljon tehtyä. Nyt tosin vakituisemmalla tontilla ja uudella innolla, koska paikan aiempi, harmaita hiuksia aiheuttanut äänentoisto uusiutui loppukeväästä kokonaan. Vanha alitehoinen ja vituilleen suunnattu matolaatikosto vaihtui hyvin viritettyihin (kiitos Liski) Nexon stereoihin joilla kelpaa vetää ja on tässä vedettykin (esim. artisteja kuten Blaze Bailey, The Ocean, Hail!, Vomitor ynnä sun sen seitsemän suomalaista sankaria Private Linesta Kärtsyyn on stagelle kavunnut), lämmöllä ja tunteella. Hyvää porukkaa on saatu rinkiin keskustan iskuryhmään jolla baareja yritetään pitää äänekkäinä, uusimpana hahmona joukossa Joutsenniemen Janne, joka osoittaa että kyllä poppari/tuottajasta laadukas livemieskin saadaan, ni! :D
Omaa keikkaakin on heitetty, vaihtelevalla innolla ja sukseella, erittäinkin vaihtelevissa mestoissa...ääripäinä laitettakoon vaikka Tuska -festivaalin kakkoslava ja Hakunilan ostarin Pub Piilopaikka. Ulkomaillakin käytiin Survivors Zeron kanssa, kuukauden rundilla mutta siitä ihan oma tarinansa on kerrottavana, kunhan hiukka sipistelen noita muistiinpanoja. Paljon tapahtui, paljon meni, hyvin meni. Palaamme rikospaikalle myöhemmin. Pikkuinen loma alkaa tuossa parin keikan päästä, katsotaan josko mökin kuistilla saisi naputeltua tarkempia hajahuomioita menneestä keväästä ja kesästä, paljonhan tässä on tapahtunut, jepjep.
Omaa keikkaakin on heitetty, vaihtelevalla innolla ja sukseella, erittäinkin vaihtelevissa mestoissa...ääripäinä laitettakoon vaikka Tuska -festivaalin kakkoslava ja Hakunilan ostarin Pub Piilopaikka. Ulkomaillakin käytiin Survivors Zeron kanssa, kuukauden rundilla mutta siitä ihan oma tarinansa on kerrottavana, kunhan hiukka sipistelen noita muistiinpanoja. Paljon tapahtui, paljon meni, hyvin meni. Palaamme rikospaikalle myöhemmin. Pikkuinen loma alkaa tuossa parin keikan päästä, katsotaan josko mökin kuistilla saisi naputeltua tarkempia hajahuomioita menneestä keväästä ja kesästä, paljonhan tässä on tapahtunut, jepjep.
perjantai 4. joulukuuta 2009
Hiljainen Ilta Urho Kekkosen kadulla
1.12. 2009 Antimatter (UK), Subaudition, Lisa Cuthberg (IRE), Semifinal, Helsinki
Erilainen mutta helvetin kiva ilta Semissä. Kerrankin ilta jolloin ei tarvinnut tapella 135 dB:n särökitaravallin ja kännisten hevimörhöjen kanssa. Illan aloittaja Lisa tempaisikin sellaisen setin jotta Pappakin vallan herkistyi...kaunista laulua pianosäestyksellä. Meni neidon levyt hankintaan heti ja hauska ihminenkin oli vielä. Tampereen Subaudition (allekirjoittaneelle ennen tätä tuntematon suuruus) oli vallan hienoa moodimusaa. Pitäisi jossain vaiheessa paneutua enempikin akustisten soitinten soundimaailmaan livenä, esim. viulun tekeminen tossa tilassa oli hiukka haastavaa (oppisko vanha koira vaik uusia temppuja?) ja olisi voinut paremmaltakin kuulostaa. Hyvä bändi kuitenkin, menee tarkempaan tutustumiseen.
Illan pääesiintyjä oli sitten Mick Moss eli Antimatter, vahvistettuna ex-Anathema Duncanin mandoliinilla ja Lisan kiippareilla ja taustalaululla. Todella upeaa tavaraa, tunnelma katossaan ja yleisö todella herkillä. Harvoin saa nykyään seurata yleisön NÄIN intensiivistä keskittymistä asian äärellä. Miehen omat biisit olivat loistavia ja coverivalinnat napissaan. Anathemaa, Lennonia ja hämmentävästi ihan kympillä toiminut Frankie Goes To Hollywoodin The Power Of Love. Alussa oli hiukka ongelmaa monitorien kanssa, koska Mick tahtoi tiettyjä muutettavaksi soundtsekin jälkeen, juuri ennen keikkaa mutta eivät sitten miehelle toimineetkaan. Joten uusiksi meni lennossa. Parin biisin ahdistuksen jälkeen lähtikin sitten toimimaan. Mahtavaa tavaraa, kaikenkaikkiaan.
Lopputiivistyksenä; Lisää tätä ja isommat lusikat. Kun nyt on vuosien aikana profiloitunut enempi metallityöväen liittoon, ovat tällaiset vedot välillä aivan silkkaa parhautta. Tänään sitten taas toiseen maailmaan ja Järvenpäähän teatterirevyyhommiin. Siitä tuonnempana.
Erilainen mutta helvetin kiva ilta Semissä. Kerrankin ilta jolloin ei tarvinnut tapella 135 dB:n särökitaravallin ja kännisten hevimörhöjen kanssa. Illan aloittaja Lisa tempaisikin sellaisen setin jotta Pappakin vallan herkistyi...kaunista laulua pianosäestyksellä. Meni neidon levyt hankintaan heti ja hauska ihminenkin oli vielä. Tampereen Subaudition (allekirjoittaneelle ennen tätä tuntematon suuruus) oli vallan hienoa moodimusaa. Pitäisi jossain vaiheessa paneutua enempikin akustisten soitinten soundimaailmaan livenä, esim. viulun tekeminen tossa tilassa oli hiukka haastavaa (oppisko vanha koira vaik uusia temppuja?) ja olisi voinut paremmaltakin kuulostaa. Hyvä bändi kuitenkin, menee tarkempaan tutustumiseen.
Illan pääesiintyjä oli sitten Mick Moss eli Antimatter, vahvistettuna ex-Anathema Duncanin mandoliinilla ja Lisan kiippareilla ja taustalaululla. Todella upeaa tavaraa, tunnelma katossaan ja yleisö todella herkillä. Harvoin saa nykyään seurata yleisön NÄIN intensiivistä keskittymistä asian äärellä. Miehen omat biisit olivat loistavia ja coverivalinnat napissaan. Anathemaa, Lennonia ja hämmentävästi ihan kympillä toiminut Frankie Goes To Hollywoodin The Power Of Love. Alussa oli hiukka ongelmaa monitorien kanssa, koska Mick tahtoi tiettyjä muutettavaksi soundtsekin jälkeen, juuri ennen keikkaa mutta eivät sitten miehelle toimineetkaan. Joten uusiksi meni lennossa. Parin biisin ahdistuksen jälkeen lähtikin sitten toimimaan. Mahtavaa tavaraa, kaikenkaikkiaan.
Lopputiivistyksenä; Lisää tätä ja isommat lusikat. Kun nyt on vuosien aikana profiloitunut enempi metallityöväen liittoon, ovat tällaiset vedot välillä aivan silkkaa parhautta. Tänään sitten taas toiseen maailmaan ja Järvenpäähän teatterirevyyhommiin. Siitä tuonnempana.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Hämärän rajamailla...
Eilen illalla kävin seuraamassa ja hiukka fotaamassa ehkä absurdeinta keikkailtaa vähään aikaan; Barathrum ja Clamour Malmin Tissibaarissa...toimii NIIN monella levelillä tämä yhtälö. Noh, Clamour oli oma, reipas itsensä, toimi tyttöin (ja poikain) punkkihevirokkipoppi taas kerran varsin mainiosti...tosin mulla on hiukka liian syvää lukkarinrakkautta tätä orkkaa kohtaan, kun on tullut seurattua homman kehitystä ihan alusta alkaen...ja orkassa soittaa hyviä ystäviä. Mutta oli hyvä, hitto.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.
Bara oli taas oma itsensä; känninen, kaoottinen, katsojan näkökulmasta riippuen paha/humoristinen, jyrkkä ja ainakin aina yhtä omalaatuinen. Ei tästä nyt sillai osaa isompaa analyysiä heittää, kyllä te ny tiedätte miten tää toimii.
Valokuvaaminen keikalla oli haastava toimenpide, tilaa ei juuri missään ollut ja lavan puute ja yleisön antaumus/riehunta/jurrisuus pani useampaankin otteeseen kameran suojelun etusijalle. Joku räpsy kuiteski onnistui, kai.
Hauska ilta jokatapauksessa. Todella mielenkiintoinen paikka järjestää keikkaa...pieniltä konflikteiltakaan ei vältytty, Malmin paikallisistujien hiukka karsastaessa pitkätukkaista keikkayleisöä, mutta ei tuol ny tappelujakaan ollut. Allekirjoittaneelle eräs paikallinen keski-ikäinen viiksillä ja kyynärsauvoilla varustautunut jortikka suuttui erittäin pahasti yrittäessäni tilata tiskiltä olutta juuri siitä kohdasta jossa hän oli aiemmin saattanut istua (tungokseen asti täydessä baarissa on hiukka hankalaa pitää lukua joka anterosta) hiukka aiemmin ja viereisestä pöydästä palatessaan ei vapaata tiskiä löytynytkään metritolkulla. Miehen sanaton kommunikaatio oli kyllä hienoa, erilaisista mölähdyksistä ja ynähdyksistä koostuvaa informaatiovirtaa. Kyynässauvallaankin yritti rajata reviiriään...asiaa.
Kaikenlaisiin sitä joutuu. Mutta oli ainakin erilainen ilta. Kiitokset seurasta ja kaikesta Mallalle, Jannelle, Niinalle, Herra Hakkaraiselle ja Annelle. Ensi viikolla taas tiskin ääreen, Semifinalissa ja Järvenpään teatterissa...mutta niistä enempi myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
